Ohjaaja Joseph Sargent kuoli

Joseph Sargent Tappajahain koston kuvauksissa. Universal Pictures.

Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Joseph Sargent kuoli viime maanantaina keuhkoahtaumatautiin 89 vuoden ikäisenä. Asiasta uutisoineelle The Hollywood Repotertille Sargentin kuoleman vahvisti tiedottaja Dick Guttman.

Sargent (oikealta nimeltään Giuseppe Danielle Sorgente) syntyi New Jerseyssä 22. heinäkuuta 1925. Toisen maailmansodan taisteluihin osallistunut Sargent opiskeli näyttelijäntyötä Actors Studio -koulussa New Yorkissa. 1950- ja 1960-luvulla Sargent nähtiinkin pienissä rooleissa muutamissa elokuvissa, mm. Fred Zinnemannin suurelokuvassa Täältä ikuisuuteen (1953). 1950-luvun puolivälistä lähtien hän näytteli myös televisiosarjoissa.

Sargent teki debyyttinsä elokuvaohjaajana vähäiselle huomiolle jääneellä Street-Fighterilla (1959). Napoleon Solo- eli The Man from U.N.C.L.E. -televisiosarjaan pohjautuva Yksi agentti liikaa -filmi (1966) pääsi jo huomattavasti laajempaan levitykseen, vaikka se olikin pääosin rakennettu samasta materiaalista kuin Sargentin televisiosarjaan ohjaamat jaksot. Samaan tapaan valmistui myös Vihreähattuinen agentti (1967).

Ilmojen salakuljettajissa (1968) Sargent sai ohjattavakseen Claudia Cardinalen, Colossus: The Forbin Project -scifielokuva (1970) pohjautui D.F. Jonesin romaaniin. Buck ja tappajasaarnaaja -lännenelokuvaa (1972) ohjatessaan Sargent joutui pääosaa näytelleen Sidney Poitierin syrjäyttämäksi, kun elokuvan Oscar-palkittu tähti ei ollut tyytyväinen Sargentin työhön. Tummaihoisen Douglas Dilmanin (roolissa James Earl Jones) lyhyestä viransijaisuudesta Yhdysvaltain korkeimpana johtajana kertova The Man (1972) tehtiin alunperin televisioelokuvaksi, mutta se päätettiinkin julkaista ensin teattereissa. Tämän jälkeen Sargent ohjasi Burt Reynoldsin tähdittämän Valkean salaman (1973).

John Godeyn romaaniin pohjautunut rikoselokuva Pelham 1-2-3 kaapattu (1974) oli ensi-iltaviikonloppunaan Pohjois-Amerikan katsotuin elokuva. Walter Matthaun ja Robert Shaw'n tähdittämän klassikkoelokuvan menestyksen myötä Sargent sai seuraavaksi ohjattavakseen kenraali Douglas MacArthurista kertoneen MacArthur – kapinallisen kenraalin (1977), jonka nimiroolin näytteli Gregory Peck. Flopanneessa Goldengirl-elokuvassa (1979) saksalaisnäyttelijä Curd Jürgensen nähtiin uusnatsina, joka suunnitteli tekevänsä tyttärestään huippujuoksijan seuraaviin olympialaisiin. Myös Dyan Cannonin ja Robert Blaken tähdittämä Rannikolta rannikolle -komedia (1980) ja useasta eri episodista koostuva Painajaisia-kauhuelokuva (1983) jäivät ilman suuren yleisön suosiota.

Sargentin ura näytelmäelokuvien ohjaajana päättyi Steven Spielbergin Tappajahain (1975) kolmanteen jatko-osaan, Tappajahain kostoon (1987), jonka Sargent myös tuotti. Surkeat arvostelut saanut elokuva jäi myös ilman yleisönsuosiota; siinä missä Spielbergin ohjaaman ensimmäisen osan lipputulot Pohjois-Amerikasta vastaavat yli miljardia, Sargentin elokuvan lipputulot vastaavat vain reilua 40 miljoonaa.

Televisioon Sargent ohjasi lukuisia jaksoja eri sarjoihin sekä yksittäisiä televisioelokuvia. Jaksoja hän ohjasi mm. sarjoihin Lassie, Bonanza, Ruudinsavu, Takaa-ajettu, Star Trek ja Kojak. Televisioelokuvista mainittakoon yli kolmituntinen World War II: When Lions Roared (1994), Shirley MacLainen tähdittämä Noitavainot (2003) ja Franklin D. Rooseveltistä (roolissa Kenneth Branagh) kertonut Warm Springs (2005).

Sargent voitti neljä Primetime Emmyä ja oli lisäksi ehdolla viidesti.

Sargentin elokuvien katsojaluvut Suomesta