Joan Fontaine kuoli
Cary Grant ja Joan Fontaine Alfred Hitchcockin elokuvassa Suspicion (1941).
Hollywood-legendoista iäkkäimpiin lukeutunut näyttelijä Joan Fontaine kuoli eilen kotonaan Kaliforniassa. Kuollessaan 96-vuotias Fontaine oli syntynyt Japanissa 22. lokakuuta 1917. Hänen isosiskonsa, heinäkuun 1. päivänä 1916 syntynyt Olivia de Havilland, on kahdesti Oscarilla palkittu näyttelijätär, joka muistetaan eritoten Errol Flynnin kanssa tekemistään hittifilmeistä.
Joan de Beauvoir de Havilland -nimen kasteessa saanut Fontaine käytti taiteilijanimessään isäpuolensa sukunimeä. Syynä olivat perheen sisäiset kiistat, joiden seurauksena Fontaine ja de Havilland eivät pitäneet yhteyttä toisiinsa. Valkokangasdebyyttinsä Fontaine teki vuonna 1935 Edward H. Griffithin ja osittain George Cukorinkin ohjaamassa Ei enää naisia -komediassa, jonka naispääosassa nähtiin Joan Crawford. Fontainen ura eteni nopeasti sivurooleista päärooleihin ja lopullisen läpimurtonsa hän teki viimeistään Alfred Hitchcockin Rebecalla (1940). Naispääosa Laurence Olivierin rinnalla toi Fontainelle Oscar-ehdokkuuden, itse filmin voitettua parhaan elokuvan Oscarin.
Fontainen seuraava oli sekin Hitchcockin ohjaustyö: Vaarallisia valheita eli Suspicion (1941) toi Fontainelle tämän uran ensimmäisen ja ainoan Oscarin naispääosaroolista Cary Grantin vastanäyttelijänä. Tapaus viilensi Fontainen ja sisarensa välejä entisestään, kun samassa kategoriassa ehdolla ollut de Havilland hävisi Oscar-kllvassa sisarelleen. Kolmannen ja viimeisen Oscar-ehdokkuutensa Fontaine sai Edmund Gouldin Varhaiskypsää rakkautta -elokuvasta (1943).
Robert Stevensonin ohjaamassa Charlotte Brontë -filmatisoinnissa Kotiopettajattaren romaani (1945) Fontaine näytteli elokuvan nimiroolin, Jane Eyren osan. Max Ophülsin elokuvassa Kirje tuntemattomalta naiselta (1948) Fontainella oli sama rooli, jonka Helena Kara näytteli Stefan Zweigin samaiseen novelliin perustuvassa Valkoiset ruusut -elokuvassa (1943) aviomiehensä Hannu Lemisen vastatessa ohjauksesta.
Fontaine nähtiin naispääosaroolissa myös Billy Wilderin Keisarivalssissa (1948), jonka varsinainen tähti oli näyttelevä laulaja Bing Crosby. Fontainen elokuvarooleihin lukeutuvat myös Orson Wellesin Othello (1952), Richard Thorpen Ivanhoe (1952), Ida Lupinon Kahden naisen rakkaus (1953), Bob Hope -komedia Casanovan unohtuman yö (1954), Fritz Langin Sähkötuoli odottaa (1956) ja Irwin Allenin Operaatio Atomisukellusvene (1961). Fontainen viimeiseksi elokuvaksi jäi brittiläisen Hammer-yhtiön tuottama kauhuelokuva The Witches (1966), mutta vielä sen jälkeenkin hän näytteli useissa TV-tuotannoissa. Ensiesiintymisensä televisiossa Fontaine oli tehnyt jo 1950-luvun alussa.