Niskasen Päätalo-filmatisoinnit digitoitiin 4K-formaattiin

Pirjo Leppänen ja Teuvo Remes elokuvassa Elämän vonkamies (1986). Kuva: KAVI

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on digitoinut Mikko Niskasen uran kaksi viimeistä elokuvaa, Kalle Päätalo -filmatisoinnit Elämän vonkamiehen (1986) ja Nuoruuteni savotat (1988). Niiden lisäksi myös Edvin Laineen ohjaama Päätalo-filmatisointi Viimeinen savotta (1977) on myös vuokrattavissa 2K- ja 4K-digikopioina elokuvateatteriesityksiä varten.

Päätalon, jonka teoksia on myyty yli viisi miljoonaa kappaletta, kirjoista on syntynyt viisi valkokangaselokuvaa. Edvin Laine ohjasi Suomi-Filmin tuottaman Viimeisen savotan (1977) ja Fennada-Filmin tuottaman Ruskan jälkeen (1979), joka pohjautuu Mustan lumen talvi -romaaniin. Viimeinen savotta oli huomattavasti vaativampi tuotanto runsaine ulkokuvineen kaukana ruuhka-Suomesta, kun taas Ruskan jälkeen sijoittui enemmän sisätiloihin ja yhden kylän alueelle. Silti tuotantokustannukset menivät päinvastoin: Viimeinen savotta maksoi nykyrahassa 980 000 euroa ja Ruskan jälkeen 1 016 000 euroa. Molemmat elokuvat olivat huomattavia yleisömenestyksiä:  Viimeinen savotta sai lähes 500 000 katsojaa ja Ruskan jälkeen noin 410 000 katsojaa. Päätalo-filmatisointeja ei kuitenkaan tullut lisää: Suomi-Filmi tuotti Viimeisen savotan jälkeen enää vain yhden pitkän elokuvan, kun taas Ruskan jälkeen oli Fennada-Filmin vihoviimeinen pitkä filmi.

1980-luvun puolivälissä Niskanen, suomalaisen maaseudun, menneen ajan ja pienen ihmisen viimeinen kuvaaja, ryhtyi uransa suurimpaan hankkeeseen. Hän tuotti yhdessä KInosto Oy:n ja MTV Oy:n kanssa Päätalon Iijoki-sarjan kolmesta ensimmäisestä romaanista Elämän vonkamies -nimisen elokuvan ja kahdeksanosaisen televisiosarjan. Alkujaan Panu Rajala oli suunnitellut MTV:n kanssa koko Iijoki-sarjasta erittäin pitkäkestoista tv-sarjasovitusta, josta kuitenkin luovuttiin ilmeisesti taloudellisista syistä.

Ari-Kyösti Seppo elokuvassa Nuoruuteni savotat (1988). Kuva: KAVI

Elämän vonkamiehen ollessa tuotannossa Niskanen myi National-Filmi-yhtiönsä Finnkinolle, Kinoston omistajien uudelle yhtiölle. Niskanen jäi National-Filmin palkkalistoille kuukausipalkkaisena pääohjaajana. Ennen Elämän vonkamiehen ensi-iltaa toimitusjohtaja ja pääohjaaja sopivat Päätalo-filmatisointien jatkamisesta Iijoki-sarjan kolmannen, neljännen ja viidennen osan kattavalla Nuoruuteni savotoilla. Nyt Niskanen saattoi keskittyä pelkästään ohjaamiseen, tuotannon ollessa muiden harteilla. Se myös näkyi lopputuloksessa: Nuoruuteni savotat on kaukana raskassoutuisesta Elämän vonkamiehestä, vaikka se on sitä reilusti pidempi. Elämän vonkamiehelle tuli pituutta 140 minuuttia, Nuoruteeni savotoille peräti 164 minuuttia. 

Molemmat Niskasen Päätalo-filmatisoinnit olivat aikansa suurelokuvia. Elämän vonkamiehen tuotantoon upposi 1 942 000 euroa ja Nuoruuteni savotoihin 1 967 000 euroa. Elämän vonkamies keräsi noin 160 000 katsojaa, jatko-osa hieman yli 155 000 katsojaa.

Niskasen ennenaikainen kuolema syöpään vuonna 1990 merkitsi Päätalo-aiheiden jäämistä pölyttymään liki kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Uuden vuosituhannen alkupuolella ohjaaja Hannu Kahakorpi kehitteli Iijoki-sarjasta pitkäkestoista tv-sarjaa, joka kaatui jälleen rahoitusongelmiin. Vuonna 2008 Kahakorpi sai kuitenkin tehtyä viiteen eri romaaniin pohjautuvan valkokangaselokuvan, Päätalo, jonka MRP Matila Röhr Productions tuotti. Nykyrahassa vajaat 1,27 miljoonaa euroa maksanut elokuva keräsi liki 120 000 katsojaa.

Valkokankaalla "selkosten Proustia" on näytellyt viisi eri henkilöä. Elämän vonkamiehessä Päätaloa lapsena näyttelivät veljekset Teuvo ja Tapio Remes, Nuoruuteni savotoissa roolissa nähtiin Ari-Kyösti Seppo ja Päätalossa aikuista kirjailijaa näytteli Kai Lehtinen ja nuorta Janne Väätäjä.

Niskanen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia (1971). Kuva: Yleisradio

Niskasen filmejä digikopioina

Päätalo-filmatisointien lisäksi KAVI on digitoinut viisi muutakin Niskasen ohjaustyötä. Suomen Filmiteollisuuden tuottama esikoisohjaus Pojat (1962) on jo ollut tovin saatavilla 2K- ja 4K-digikopioina, minkä lisäksi elokuva julkaistiin Blu-raylla. FJ-Filmi Oy:n tuottama nuorisotrilogia Käpy selän alla (1966), Lapualaismorsian (1967) ja Asfalttilampaat (1968) ovat nekin saatavilla digikopioina, kaksi edellistä myös 4K-formaatissa, mutta Asfalttilampaat vain 2K-laadulla. Myös mestariohjaajan harvemmin nähty Syksyllä kaikki on toisin (1978) on digitoitu 2K-laadulla.

Niskasen ohjaustöistä Sissit (1963), Hopeaa rajan takaa (1963) ja Kahdeksan surmanluotia (1971) ovat Yleisradion omistuksessa. Yleisradio suunnittelee parhaillaan arkistonsa digitointia, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan he eivät tule suorittamaan sitä yhteistyössä KAVI:n kanssa.

KAVI:n elokuvat vuokraa: kotimaisen elokuvakokoelman arkistonhoitaja Tommi Partanen (tommi.partanen@kavi.fi, p. 02 953 38125).