Suomalaisella dokumenttielokuvalla menossa historiallisen hyvä vuosi
Suomalaisella dokumenttielokuvalla on menossa katsojamäärien osalta historiallisen hyvä vuosi, joka hakee vertaistaan tilastoidusta historiasta. Elokuvasäätiö aloitti elokuvien katsojamäärien tilastoinnin vuoden 1970 alusta alkaen, jonka jälkeen julkaistuista kotimaisista dokumenttielokuvista suurimman yleisönsuosion ovat saavuttaneet Joonas Neuvosen Reindeerspotting (2010) 63 650 ja Mika & Aki Kaurismäen Saimaa-ilmiö (1981) 51 493 katsojallaan.
Kolmenkymmenen eniten katsojia saaneen dokumenttielokuvan joukossa on peräti kaksikymmentäneljä uudella vuosituhannella valmistunutta filmiä, joista tällä vuosikymmenellä valmistuneita on neljätoista. Vanhoista dokumenttielokuvista Kaurismäen Saimaa-ilmiön jälkeen eniten katsojia ovat saaneet Pekka Lehdon The Real McCoy (1999), Jussi Itkosen dokumenttia ja fiktiota yhdistelevä Kuumat kundit (1976) ja Jörn Donnerin yhdessä Jaakko Talaskiven ja Erkki Seiron kanssa ohjaama Perkele! Kuvia Suomesta (1971). Suomalaisista dokumentaristeista tunnetuimman, Pirjo Honkasalon, eniten katsojia saanut dokumenttifilmi Melancholian 3 huonetta (2004) on katsojatilaston 17.
Tänä vuonna ensi-iltansa saaneista dokumenteista kolmenkymmenen kärkeen sijoittuvat Arto Koskisen Kuningas Litmanen (8. katsotuin), Aleksi Bardyn Rouva Presidentti (9.), JP Passin ja Jukka Kärkkäisen Kovasikajuttu (11.), Arto Halosen Sinivalkoinen valhe (20.) ja Katja Gauriloffin Säilöttyjä unelmia (23.). Teatterilevitykseen on tänä vuonna tullut kaikkiaan seitsemän dokumenttia, eli niistä peräti viisi on menestynyt omassa lajityypissään vähintäänkin hyvin. Julkaistuista kolmenkymmenen katsotuimman joukkoon eivät mahtuneet Mika Koskisen Punaisen metsän hotelli ja Ari Matikaisen Venäjän vapain mies. Seitsemän dokumenttielokuvan yhteenlaskettu katsojamäärä on 81 898, josta viiden katsotuimman osuus on 78 949 katsojaa.
Kuluvan vuoden aikana teattereihin on tulossa vielä kolme dokumenttia. Wille Hyvösen Kummisetäni thaimorsian aloittaa teattereissa 16. marraskuuta, Inari Niemen Robin 5. joulukuuta ja Ville Suhosen Metsän tarina 28. joulukuuta. Ensi vuodelle on tähän mennessä varmistunut viisi kotimaista dokumenttiensi-iltaa.
Yhtenä syynä kotimaisen dokumenttielokuvan ennennäkemättömän suureen yleisönsuosioon ovat tietysti koko kansakuntaa puhuttavat tai koskettavat aiheet, kuten huumeriippuvuus (Reindeerspotting), saunominen ja miesten väliset keskustelut (Miesten vuoro), huostaanotto (Ikuisesti sinun), ekologisuus (Katastrofin aineksia) ja kotirintamanaiset (Tuntematon emäntä). Erityisen suurta suosiota nauttivat henkilö- ja musiikkidokumentit, joita mahtuu kymmenen katsotuimman dokumentin joukkoon peräti seitsemän. 2000-luvun dokumenteista näihin kategorioihin voi laskea Mika Kaurismäen – jolla on listalla peräti viisi elokuvaa, neljä omaa ohjausta ja hänen tuottamansa Kuningas Litmanen – Veskun (2010), Moro no Brasilin (2002) ja Mama African (2011), Koskisen Kuningas Litmasen, Bardyn Rouva Presidentin, Passin ja Kärkkäisen Kovasikajutun, Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot ja Matikaisen Yhden tähden hotellin. Jalkapalloilija Jari Litmasesta kertovan Kuningas Litmasen menestys lienee saamassa jatkoa keväällä, sillä JP Siili on ohjannut dokumentin Teemu Selänteestä Yellow Film & TV -tuotantoyhtiölle.
Kotimaisten dokumenttielokuvien budjetit ovat edelleen vaatimattomia. Kuluvan vuoden dokumenttien keskimääräinen budjetti oli 290 560 euroa ja Elokuvasäätiön keskimääräinen tuki elokuvaa kohtaan 110 153 euroa (mukaan ei ole laskettu Inari Niemen Robinia, jonka budjettia ei ole tiedossa ja joka ei ole saanut Elokuvasäätiöltä tuotantotukea). Dokumenttielokuvien rahoituksessa Elokuvasäätiön ohella tärkein rahoittaja on televisioyhtiö. Televisioyhtiöistä tärkein ja melkein ainoa rahoittaja on Yleisradio, jonka säästötoimenpiteet eivät tee hyvää sen enempää dokumentti- kuin fiktioelokuvillekaan.
