Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala, 2018)

tuntematonkimiraikkonenMiljoonia rahaa, loputtomia juhlia eri puolilla maailmaa, viinaa, naisia, autoja ja runsaasti julkisuutta. Kyseessä ei ole Martin Scorsesen ohjaama The Wolf of Wall Street (2013) vaan Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala), tämän vuoden odotetuin ja myydyin suomalainen kirja.

Finlandia-palkittu Hotakainen kirjoittaa F1:n maailmanmestarista parin sadan sivun verran kritiikittömästi ja pikemminkin jatkuvasti teoksensa päähenkilöä ylistäen, kasvattaen ja synnyttäen sankarimyyttiä sen tarkemman tutkimisen sijaan. Aihe ja tehtävä on tietysti ollut vaikea Hotakaisenkin tasoiselle kirjoittajalle. Kirjan sivuilla hän paljastaa uutta tietoa Räikkösen persoonasta ja elämästä radan ulkopuolella – kuten iltapäivälehtien otsikoista saattoi päätellä – mikä tietysti on vähintä, mitä kirjalta uskaltaa toivoa. Hotakainen on taitava kynäilijä ja kertojan ominaisuudessa huomattavasti enemmän äänessä kuin Räikkönen: kirjassa on verrattain vähän sitaatteja Räikköseltä, hänen ystäviltään ja kollegoiltaan sitäkin enemmän.

Kaltaisilleni, liki parinkymmenen vuoden ajan Räikkösen F1-uraa seuranneille suomalaisille Tuntematon Kimi Räikkönen on melkeinpä välttämätöntä luettavaa. Sitä dokumenttielokuvaa Räikkösestä tuskin ihan heti nähdään.

 

 

 

Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus (Siltala, 2018)

saapasnahkatorniHistorioitsija Teemu Keskisarjan uusin teos Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus (Siltala, 2018) on nimensä mukainen kronologisesti etenevä kansalliskirjailijamme elämäkerta. Keskisarjan aiempien teosten tapaan teksti on sujuvaa ja kaukana niistä historiankirjoituksista, joissa kaikkein mitättömimmätkin tiedonmuruset on otettu mukaan lukijaa ikävystyttämään ja johdattelemaan pois oleellisen äärestä. Ilman sellaistakin Keskisarjan kirjat ovat lähempääkin tarkastelua kestäviä historiakirjoja ja sivistyneille ihmisille kirjoitettuja, mutta kuitenkin suuren yleisön teoksia. Kivestä on aiemmin kirjoitettu useita teoksia, joista tuskin yksikään voisi luettavuudessaan ja elokuvamaisessa viihteellisyydessään kilpailla tämän kanssa, vaikka ehkä asiasisällössä voikin.

Mitään uutta ja mullistavaa Kivestä enää koskaan löydetään, ellei sitten sitä valokuvaa. Keskisarjan kirjassa kerrotaan kaksi tilannetta, joissa valokuvan ottaminen oli lähellä. Toinen oli jo siinä vaiheessa, kun Kivi oli vainaa, mutta silloinkin onneton sattuma esti kuvan ottamisen. Luulisi, että 1800-luvun jälkipuoliskon helsinkiläisestä ylioppilaasta olisi valokuva jossakin vaiheessa otettu. Mutta valokuvan puuttuessakin Kivi kirjoitti Seitsemään veljekseensä kotomaamme koko kuvan. Keskisarjan Kivi-kirja tyytyy maalaamaan kuvan 1800-luvun puolivälin Uudestamaasta ja ruotsinvoittoisesta kulttuurikentästä. Samalla tulee jaettua tietoutta Suomen merkittävimmän kirjailijan elämäntaipaleesta, jossa on ollut ainekset jo kahteen elokuvaankin. Jos ja kun kolmas tehdään, Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus on mitä erinomaisin lähdeteos ja esikuva elokuvan tarinalle.