SAISKOS PLUVAN, VESA-MATTI LOIRI

Kirjoittanut:
Petri Nevalainen
Kustantaja: Helsinki-kirjat Oy 2010
ISBN: 978-952-5874-04-4

 

 

Vesa-Matti Loiri on saavuttanut elokuva- ja musiikkiurallaan lähes kaiken, mitä yksi ihminen voi saavuttaa. Kotimaisen elokuvan pitkäaikaisimpiin ja suosituimpiin tähtiin lukeutuva Loiri teki jo 1970-luvun lopulla Eino Leino -levyllään selväksi, että Uuno Turhapuro osaa myös laulaa. Koko kansan Veskusta ei kuitenkaan koskaan ole ilmestynyt elämäkertateosta, vaikka mestarin omien sanojen mukaan sitä on häneltä vuosien varrella usein pyydettykin. Nyt Loirin elämä on laitettu yksiin kansiin ilman kansikuvapojan suostumusta. Vesku on kirjansa ansainnut, mutta onko tämä kirja Veskunsa?

Yellow Film & TV -konserniin kuuluvan nuoren Helsinki-kirjat-kustantajan kauppoihin tuoma Saiskos pluvan -teos on saanut nimensä Loirin 1960-luvulla levyttämästä laulusta, jolle oleellista p-kirjaimen liikakäyttöä Loiri harrasti uransa alkuvaiheessa. Suuren maailman malliin kirjailija Petri Nevalainen on kynäillyt teoksen ilman Loirin itsensä siunausta. Aikaisemmin Nevalainen (s. 1962) on kynä sauhuten laittanut mustaa valkoiselle Kimi Räikkösestä ja Tauno Palosta, ja myöhemmin on luvassa teos Sauli Niinistöstä, joka ei Loiri- ja Räikkös-teosten tavoin ole saanut aiheenaan olevan henkilön ”siunausta”.

Loiri itse kertoi Arto Nybergin haastattelussa muutama vuosi sitten, ettei hän kirjoita omaelämäkertaa, koska hänen olisi kuitenkin kerrottava totuus ja se voisi loukata muita ihmisiä. Aikana, jolloin monet haluavat oman pärstänsä julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä on Loirin periaate hieno. Tokihan Vesku on toisinaan jotain yksityiselämästään lehdille kertonutkin, mutta jokaisen ihmisen elämässä on sellaisia asioita, joista voisi puhua, mutta on helpompi olla puhumatta. Loirin yksityisyyttä onkin hyvä syy kunnioittaa samalla tavoin kuin kenen tahansa muunkin, sillä olipa hän kuinka suuri julkisuudenhenkilö tahansa, on hänkin vain ihminen (jota on välillä vaikea uskoa, kun hänen monipuolisen uransa vaiheita tutkii), mutta tekeekö tämä teos niin? Ehdottomasti.

Nevalainen ei ole lähtenyt kirjoittamaan roskalehdistölle tyypillistä skandaalinkäryistä teosta koko kansan tuntemasta miehestä, vaikka suomalaiset ovatkin harvinaisen kiinnostuneita juoruista ja tuntuvat tietävän muiden asiat paremmin kuin omansa. Kirja ei mässäile Loirin elämän synkimmillä hetkillä, joita on turha tässäkään sen tarkemmin listata, vaan ohittaa traagiset tapahtumat lyhyesti aiheensa yksityisyyttä ja tunteita kunnioittaen. Ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan, että teoksessa ei puhuttaisi Loirista ihmisenä lainkaan, sillä lähdemateriaalista (mm. Loirin lehdille antamista haastatteluista) ja teosta varten haastatelluiden (työ)kavereiden kertomuksista muodostuu uskottava, mutta kaukainen kuva miehestä maskin takana.

Loirin vanhemmista on teoksessa hyvin vähän tietoa, mutta hänen lapsuusvuosistaan ja niihin liittyvistä tapahtumista on saatu hieman enemmän selville. Kronologisesti etenevässä kirjassa joudutaan välillä hieman kertaamaan jo aikaisemmin kerrottuja asioita, joka on yleinen vika (vai peräti ominaisuus?) elämäkerroissa.

Kirja ei tarjoa paljoakaan uutta tietoa, mikäli Loirin uraan on aikaisemmin perehtynyt. Esimerkiksi useat elokuvatyöt sivuutetaan joko kokonaan tai muutamalla lauseella, eikä yhdestäkään filmistä ole ainakaan näin elokuvafriikin kannalta katsottuna tarpeeksi tietoa. Loirin elokuvauraan perehtyvää teosta joudumme yhä odottamaan, jonka toivoisi olevan informatiivisuudessaan yhtä pikkutarkka kuin elokuvaneuvos Kari Uusitalon loistavat elämäkertateokset T.J. Särkän ja Risto Orkon kaltaisista suomalaisista elokuvavaikuttajista.

Tietokirjallisuutena teoksen parasta antia lienee Loirin teatterivuosiin keskittyvät kappaleet, sillä elokuvasta, televisiosta, radiosta ja äänilevystä poiketen teatterinäytelmäthän katoavat esityksen päätyttyä, jääden vain katsojien muistiin, eikä niistä luonnollisestikaan voi tulevat sukupolvet nauttia. Teatterivuosia valottaa erityisesti ohjaaja Kalle Holmberg, jonka kanssa Vesku teki useita menestysnäytelmiä, mm. Lapualaisoopperan, jossa nuori Loiri nähtiin Vihtori Kosolan roolissa. Mikko Niskasen Lapualaismorsian-nimisessä filmissä Loiri vilahtaa lyhyessä jaksossa, kuten myös joissakin Yleisradion aiheesta tekemissä tallenteissa, mutta kokonaisuudessaan näytelmää ei liene filmattu.

Kirjan luettuaan voi vain jälleen miettiä sitä, kuinka Vesa-Matti Loirin elämäntyö jää vain suomalaisten iloksi. Fyysisen komiikan taitava Loiri olisi pystynyt tekemään kansainvälisen uran juuri sen taitonsa avulla, mutta tähteys olisi todennäköisesti jäänyt tavoittamatta kielimuurin takia – supisuomalaisena miehenä Loiri taitaa suomen ja sen käyttämisen komiikassa, mutta paljon olisi ollut poissa, mikäli hän olisi alkanut tekemään samaa englanniksi. Mikäli Vesku olisi syntynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, olisi hän tänä päivänä maailmankuulu viihdelegenda, mutta suuren maailman menetykseksi ja suomalaisten iloksi hän on sitä, mitä hän on: suomalainen kansantaiteilija.

Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri -teosta voi suositella niille, jotka eivät ole erityisen tarkasti perehtyneet Loirin monipuoliseen uraan. Mikäli kansantaiteilijaan liittyviä teoksia Spede-elämäkerrasta ja Ere Kokkosen omaelämäkerrasta lähtien on tullut selailtua, ei tämä teos tarjoa paljoakaan uutta Loirin elokuvatöiden osalta. Loirin puoli vuosisataa kestäneestä urasta kun ei reiluun kahteensataan sivuun saada kuin pintaraapaisu; pelkästään hänen elokuvauran käsitteleminen veisi vähintään tuon verran sivuja, samoin musiikki- ja ehkä myös televisiouran kirjaaminen.

Lopuksi mainittakoon, että kuvaliite ei laajuudellaan eikä kuviensa kiinnostavuudella päätä huimaa.

Ensi-illat

Keskiviikko 17.7.

leijonakuningasjuliste

Perjantai 19.7.

childsplayjul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

poikajailves19juliste pelikaanimies19juliste angrybirds2teaserjul aatosjaaminejuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja