deathwish18bd

DEATH WISH
Yhdysvallat 2018

Ohjaus: Eli Roth
Käsikirjoitus: Joe Carnahan
Tuotanto: Roger Birnbaum
Pääosissa: Bruce Willis, Vincent D’Onofrio, Elisabeth Shue

1 tunti 47 minuuttia

Klassikkoelokuvan uudelleenfilmatisointi on varma tapa saada ihmisten vihat niskaansa, eikä monikaan ohjaaja ole tätä kohtaloa välttänyt. Poikkeuksiakin toki on, mutta Eli Rothin ohjaama uusi Väkivallan vihollinen ei ole sellainen. Toisaalta Rothin elokuva on niin mahtava rimanalitus, että elokuvan parissa jopa viihtyy.

Death Wish on siis uusi filmatisointi Michael Winnerin ohjaamasta vuoden 1974 kostoelokuvien klassikosta, jossa Charles Bronsonin näyttelemän Paul Kerseyn vaimo ja teini-ikäinen tytär joutuvat raiskaavien ja murhaavien nilkkien uhreiksi. Tämän jälkeen Kersey käy läpi tuskaa ja lopulta hurmiota, joka syntyy, kun Kersey alkaa tappaa kaduilla vaanivia rikollisia – yksi kerrallaan, täysin tietämättömänä siitä, onko hänen vaimonsa tappaja ja tyttärensä raiskaaja näiden joukossa.

Winnerin elokuva oli kivenkova, rosoinen kuvaus sen ajan suurkaupungin varjopuolista ja moraalinen pohdinta oikeudesta ja kostosta. Yli 40 vuotta valmistumisensa jälkeenkin Väkivallan vihollinen on monumentaalinen teos väkivaltaviihteen parissa – eikä se ole pelkkää aivonta sähellystä. Eli Rothin elokuva on kaikilta osin päinvastainen teos. Uusi Paul Kersey on kirurgi, jollaiseksi Bruce Willisiä kukaan tuskin uskoo senkään vertaa kuin Bronsonia arkkitehdiksi. New Yorkin sijaan Paul asuu Chicagossa, Yhdysvaltain pahimmassa henkirikosten pesässä.

Alun perin elokuvan ohjaajaksi kaavaillun Joe Carnahanin käsikirjoittama uusi versio on jo paperilla melkoisen munaton teos alkuperäiseen verrattuna: Paulin vaimon ja tyttären kohtalo on lapsille sallittu versio Winnerin elokuvan omasta, Paul lähtee nimenomaan etsimään näitä tekijöitä (ja pääsee jäljille erittäin nopeasti) ja niin edelleen. Yhteistä molemmille filmeille on se, että virkavalta on alusta asti uuden kostajan jäljillä. Winnerin elokuvassa poliisit ovat poliiseja, ammattilaisia, Rothin elokuvassa pellejä suoraan Poliisiopisto-elokuvista.

Mitä uransa huonoimman roolisuorituksen tekevä, täydellisen surkea Bruce Willis tekeekään elokuvassa, hän tekee sen puolilähikuvassa. Televisiomainen vaikutelma on ilmeinen. Rothin kuvakerronta on parhaimmillaankin kliseistä (hautajaiskohtauksen alussa kamera laskeutuu puiden latvoista maata kohti). Kaikesta paistaa läpi epäkunnioitus katsojia, aihetta, Winnerin elokuvaa ja kaiken pohjana toimivaa Brian Garfieldin romaania kohtaan. Mutta sitäkin pahempaa on selvä haluttomuus edes yrittää tehdä mitään hyvää tai katsomisen arvoista.

1tahtea

 

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, ohjaajan kommenttiraita sekä pari dokumenttia.

 

BLU-RAY-JULKAISU:

Julkaisija: SF Studios
Tekstitys: Suomi, ym.
Ääni: DTS-HD MA 5.1
Kuva: 2,40:1
Levyjä: 1

16u

TALLENNEFORMAATIT:

dvd blu ray ultrahdlogo
kuvio kylla  kuvio kylla kuvio kylla