Soittorasia (1992)

MUSIC BOX
Yhdysvallat 1989

Ohjaus: Costa-Gavras
Käsikirjoitus: Joe Eszterhas
Tuotanto: Irwin Winkler
Pääosissa: Jessica Lange, Armin Mueller-Stahl

2 tuntia

Poliittisiin elokuviin keskittynyt Costa-Gavras palasi erikoisalansa ääreen ohjattuaan Petetyn (1988), Tom Berengerin tähdittämän agenttielokuvan. Petetyn käsikirjoituksen laatinut Joe Eszterhas (Basic Instinct, Showgirls) kirjoitti myös Soittorasian, joka on yksi hyvin harvoista, ellei peräti ainoa natsisotarikollisepäilyistä.

Nykypäivään sijoittuvassa elokuvassa iäkäs, Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä asunut unkarilaissyntyinen Mike Laszlo (Armin Mueller-Stahl) on yllättäen päätymässä oikeuden eteen syytettynä valehtelusta kansalaisuushakemusta tehdessään. Tällainen ”mitätön” oikeudenkäynti on vain alkusoittoa suuremmalle tapaukselle, joka koskee Laszlon todellista identiteettiä. Maahanmuuttoviraston lakimies uskoo Laszlon olevan sama mies, joka toisen maailmansodan lopulla tappoi ja tapatti lukuisia unkarinjuutalaisia. Tietysti Laszlo kiistää syyllisyytensä, eikä tämän mukavan, leppoisan vanhan miehen pahuuteen usko kukaan mukaan – paitsi syytteen nostaneet virkamiehet ja näiden edustamat juutalaisvainoista selvinneet.

Laszlon puolustusasianajajaksi ryhtyy hänen tyttärensä (Jessica Lange), joka tuntee isänsä paremmin kuin kukaan toinen. Leskeksi jäätyään Laszlo kasvatti yksinään tyttärensä ja poikansa (Michael Rooker), joista tuli ns. kunnon amerikkalaisia, tyttärestä lakimies ja pojasta tavallinen työmies. Kommunisteja vihaava ja näitä vastaan aktiivisesti kampanjoiva Laszlo vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä natsisotarikolliselta, mutta – seuraa juonipaljastus – mikäli hän olisi puhdas kuin pulmunen, ei koko elokuvaa olisi tehty eikä roolissa nähtäisi hyväkuntoista, sinisilmäistä ja voimakasluonteista näyttelijää.

Oikeussalidraamoille tyypilliset kliseet eivät juurikaan haittaa, sillä itse mysteeri ja sen selviäminen tai selviämättä jääminen on kyllin kiinnostavaa seurattavaa. Aihe on kaiken lisäksi niin harvinainen ellei peräti ainutlaatuinen, että jo se itsessään lisää kiinnostusta elokuvaa kohtaan. Esimerkiksi Nürembergin tuomiohan oli tarina natsiupseereista, joiden syyllisyydestä ei ollut mitään epäselvyyttä.

Soittorasian pääosassa ei ole Mueller-Stahl, vaan Lange, joka saksalaisen kollegansa tavoin tekee erinomaista työtä. Mikäli Mueller-Stahl olisi ollut elokuvan päähenkilö, olisi filmistä todennäköisesti tullut tyypillinen Hollywood-trilleri rikollisesta, joka kylvää kauhua määrätietoisesti ja kiinni jäämättä.

Kaltaisensa mestarin ottein tarinaa kuljettava Costa-Gavras on tehnyt hyvin amerikkalaisen elokuvan, vaikka hän kreikkalainen onkin. Esimerkiksi ohjaajan aikaisempaan Kateissa-elokuvaankin (1982) verrattuna Soittorasia on selkeästi amerikkalaisempi filmi toteutustavaltaan, mutta näille kahdelle elokuvalle on politiikkaa ja kuolemaa koskevan mysteerin lisäksi yhteistä myös niiden lohduttomuus ja kaunistelemattomuus. Siinä mielessä Soittorasia ei ole missään nimessä tyypillinen Hollywood-elokuva, ei vaikka käsikirjoittajana on Eszterhas (joka sai tietää oman isänsä natsimenneisyydestä vasta keski-ikäisenä) ja tuottajana Irwin Winkler (Rockyt, ym.).

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Soul Median julkaisuille tyypillisesti tämänkin elokuvan tekstittäjä on tehnyt ala-arvoista työtä.