4K UHD -arvostelu: Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves (2023) on kuin nostalgiaa 1990-luvulta

Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves ei ole ensimmäinen elokuvasovitus liki puolen vuosisadan takaisesta Dungeons & Dragons -lautapelistä. Courtney Solomon ohjasi vuonna 2000 – siis liki neljännesvuosisata sitten – kylmän vastaanoton saaneen vakavahenkisen filmatisoinnin. Uuden elokuvan kohdalla ei toistettu samaa virhettä: ohjaajiksi ja käsikirjoittajiksi palkattiin komedianikkariduo Jonathan Goldstein ja John Francis Daley, joiden edellinen elokuva Game Night (2018) oli kelpo komedia ja menestys.

Dungeons & Dragons: Honor Among Thievesin viehätys on nimenomaan sen kepeässä tunnelmassa ja humoristisessa otteessa. Chris Pine näyttelee eräänlaista lainvalvojaa Edginiä, joka vaimonsa tultua murhatuksi lyöttäytyy yhteen rikollisnaisen Holgan (Michelle Rodriguez) kanssa ja aloittaa uransa varkaana. Menossa on mukana Edginin pieni tytär, joka kasvaa isänsä uuteen ammattiin, ja kunnianhimoinen huijari Forge (Hugh Grant).

Sitten Edgin ja Holgan jäävät kiinni ja joutuvat telkien taakse. Edginin tyttärestä huolehtii kiinnijäämisen ja vankilan välttävä Forge, joka kääntää tyttären isäänsä vastaan. Karattuaan vankilasta Edgin ja Holgan yrittävät saada tyttären takaisin ja samalla antaa opetuksen Forgelle. Apunaan heillä yliluonnollisia taikavoimia omaavaat Simon (Justice Smith) ja Doric (Sophia Lillis).

Vitsit sinänsä ovat kuluneita, mutta Chris Pine ja etenkin Hugh Grant ovat mainiossa vedossa koomisissa rooleissaan. Michelle Rodriguezia ei voi hyvällä tahdollakaan väittää taitavaksi näyttelijäksi, mutta nuorten rooleihin valitut Sophia Lillis (Se-elokuvista) ja varsinkin Justice Smith tuovat mukaan pirteyttä.

Yli kaksituntiseksi paisunut elokuva tuo monella tapaa mieleen ne 1990-luvun epookkiseikkailut, joissa realismilla ei ollut erityisen suurta roolia, vaan tärkeintä olivat suuri seikkailu ja hauskanpito. Dungeons & Dragons: Honor Among Thievesissa kuljetaan läpi fantasiamaailman, jonka toteuttamisessa ei onneksi ole tyydytty pelkkään tietokonegrafiikkaan, vaan mukana on myös lavasterakennelmia ja aitoja lokaatioita. Sekin tuo nostalgian tuntua.



Elokuva kuvattiin ja jälkityöt tehtiin 4K-laadulla, eikä 4K UHD -tallenteessa itsessään ole moitittavaa. Elokuvan itsensä kannalta keinotekoisen filmirakeen täydellinen puuttuminen on harmillista, kuva on hyvin videomaista.