Koirat eivät käytä housuja (2019)

Jukka-Pekka Valkeapään kolmas pitkä elokuva Koirat eivät käytä housuja on kömpelöstä nimestään huolimatta viime vuosien räväkimpiä ja kansainvälisimpiä suomalaiselokuvia. Aihemaailmaltaan se liikkuu hyvin samoissa piireissä kuin Veikko Aaltosen loistava Tuhlaajapoika (1992), jossa vankilasta vapautuva nuorehko mies alkaa tienata rahaa pahoinpitelemällä sadomasokistisista leikeistä innostuneita miehiä.

Valkeapään elokuvassa kirurgi Juha (loistava Pekka Strang) menettää heti elokuvan alussa vaimonsa, joka hukkuu kesämökin järveen. Pelastusyritys ei tuota tulosta, mutta Juha on vähällä itsekin hukkua. Hieman ennen omaa pelastumistaan Juha saavuttaa euforisen, elämän ja kuoleman välisen tilan. Vuosia ehtii kulua ja yksinhuoltajaksi jääneen Juhan tytär kasvaa teini-ikäiseksi. Löysin rantein kasvatukselliset tehtävänsä ottava Juha lupaa tyttärelleen (Ilona Huhta) lävistyksen, jota lähdetään yhdessä ottamaan. Odotellessaan Juha eksyy saman hämärän tatuointiliikkeen sivuhuoneeseen domina Monan (Krista Kosonen) palavan rakkauden vastaanotolle. Yhteenoton seurauksena Juha huomaa, mitä hänen elämästään on puuttunut: kuristamista. Sen avulla hän voi saavuttaa saman tilan kuin aikanaan vaimoaan pelastaessaan.

Juhana Lummen alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuva Koirat eivät käytä housuja alkaa tragediana ja päättyy farssina. Siihen välille mahtuu runsaasti mustaa huumoriaa, joka syntyy tavallisen Juhan päätymisestä sadomasokismin koomiseen maailmaan mustien lateksiasujen, punaisten valojen ja kaiken muun irstauden keskelle. Kaikkea ei kuitenkaan lyödä leikiksi: Juha ei päädy Monan dominoitavaksi vain siksi, että siitä saisi revittyä huumoria. Jatkuvat kuristamisleikit täyttävät Juhan elämässä ja sydämessä sen tyhjiön, jota hän ei itse edes kirurgina osannut korjata. Harmaan arjen muuttuminen jännittäväksi johtaa kuitenkin välittömästi riippuvuuteen.

Elokuvassa tehdään hyvin selväksi se, että Juhan lisäksi myös Mona on varsin normaali ihminen – ainakin näiden aktiviteettiensa ulkopuolella. Monalla on tatuointiliikkeen takahuoneen lisäksi pari muutakin työpaikkaa, joissa liikutaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa.

Housuttomilla koirillaan Valkeapää jatkaa samaa klassista, vähäpuheista eurooppalaista linjaansa kuin elokuvillaan Muukalainen (2009) ja He ovat paenneet (2014). Tuttuja tarinoita käsitellään nykyaikaisemmasta näkökulmasta, mutta klassista on ohjaajan kuvallinen ilmaisu, jossa näkyy hänen elokuvasivistyksensä taso. Se ei silti tarkoita visuaalisia hatunnostoja suosituille klassikkoteoksille, vaan pikemminkin yhteistä tunnelmallista viritystä, joka pysyy yllä koko elokuvan ajan. Tässä ei ole mitään "hengähdystaukoja", joissa Juha kävisi viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja sitten taas ajautuisi Monan alistettavaksi. Varmasti tällä on vaikutusta siihen, että elokuvan rajuimmat kohtaukset ovat todella vaikuttavia.

Koirat eivät käytä housuja tapahtuu Suomessa, mutta se on kuvattu Latviassa ja tietysti sikäläisellä eikä suomalaisella kuvausryhmällä – valitettavasti.

LISÄMATERIAALI:

Ei mitään lisämateriaalia, ei edes ponnahdusvalikkoa.

BLU-RAY-JULKAISU:

Takakannessa kuvasuhde ilmoitetaan virheellisesti muodossa 2,40:1.

TALLENNEFORMAATIT: