Urpo & Turpo johtolangan jäljillä (2018)
|
URPO & TURPO JOHTOLANGAN JÄLJILLÄ Suomi, Viro 1997 / Suomi 2018 Ohjaus: Liisa Helminen, Riho Unt 53 minuuttia |
Suomalaisella lastenelokuvalla on pitkä historia, mutta vasta tällä vuosituhannella lastenelokuvista on tullut useiden eri tuottajien ja ohjaajien suosima lajityyppi. Enää se ei siis ole yhden tai kahden tekijän varassa, vaan laajempaakin kiinnostusta löytyy.
Suomalaisen lastenelokuvan tekijöistä pitkän linjan sinnikkäitä tekijöitä edustaa ohjaaja-tuottaja Liisa Helminen, joka vuonna 1982 ohjasi Päivi Hartzellin kanssa Mika Waltarin satuun pohjautuvan Kuningas jolla ei ollut sydäntä -hittielokuvan ja parikymmentä vuotta myöhemmin soolona Pelikaanimiehen (2004), joka puolestaan pohjautuu Leena Krohnin romaaniin. Näiden välissä Helminen teki sarjan lyhyitä, itsenäisiä nukkeanimaatioita Hannele Huovin lastenkirjoista tutuista Urpo ja Turpo -hahmoista.
Helminen kuvasi Virossa nukkeanimaatioihin erikoistuneen Nukufilmin studiolla yhteensä kolmetoista lyhyttä Urpo ja Turpo -tarinaa, joista "leikattiin" kaksi pitkää elokuvaa Suomen elokuvateattereita varten. Molempien elokuvien yleisömenestys nimenomaan teattereissa jäi varsin vaatimattomaksi, kuten 1990-luvun kotimaisten elokuvien yleensäkin, mutta lyhytelokuvina ne löysivät yleisönsä.
Vuonna 2016 Suomen elokuvasäätiö myönsi Helmisen tuotantoyhtiölle tukea Urpo & Turpo -elokuvien digitointia varten. Tässä yhteydessä syntyi uusi teatterilevitysversio Urpo & Turpo 2:sta (1997), mutta ei ilman muutoksia. Ensinnäkin osien järjestystä on vaihdettu ja Urpo & Turpo jouluvalmisteluissa -elokuva on otettu kokonaan pois, jolloin elokuvan pituus on jäänyt vain 53:een minuuttiin. (Järjestyksen muuttaminen tuskin haittaa ketään). Uudet filmisiirrot ja digitointityö yleensä on ensiluokkaista, mutta sen sijaan tekijöiden päätös rajata kuva uudelleen on aivan järjetön. Täyskuvana 1,37:1-kuvasuhteella kuvattu elokuva on nyt rajattu 1,78:1-laajakuvaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että alkuperäiset kuvakompositiot on romutettu ja huomattavia määriä informaatiota jää näkymättömiin. Lopputulosta voi verrata siihen, jos joku tunkisi taulun liian pieniin kehyksiin ja leikkasi ulkopuolelle jäävän osan pois. Ero on siinä, että Urpo & Turpo on olemassa alkuperäisessä muodossaan, mutta ainakaan nyt sitä ei voi siinä muodossa katsoa.
Suomessa elokuvaohjaajilla on lain suomat oikeudet myöhemmin muuttaa teoksiaan, mutta täyskuvan rajaaminen laajakuvaksi on jo aika radikaali muutos. Kuvitelma siitä, että uusi kuvasuhde toisi elokuville uutta myyntiarvoa ja tekisi niistä lapsikatsojien silmissä houkuttelevampia on tosiaan juuri sitä: kuvitelmaa. Urpo ja Turpo -elokuvat kaikessa hurmaavuudessaan herättävät sen kiinnostuksen, jos sellainen on herätäkseen.
Urpo & Turpo johtolangan jäljillä -nimen saaneessa uudessa elokuvassa (tai versiossa) pehmolelukarhut Urpo ja Turpo seikkailevat viidessä itsenäisessä tarinassa, joissa kaikissa on harmittomalla ja hyvin sympaattisella sävyllä annettuja opetuksia lapsi- ja aikuiskatsojillekin. Parivaljakon seikkailuista hauskin on ehdottomasti koko elokuvan aloittava Urpo & Turpo autiolla saarella, jossa kaksikko keksii leikkiä Robinson Crusoeta ja Perjantaita. Turpon eläytyminen Perjantain rooliin on jo yksistään hyvä syy katsoa tämä elokuva.
Suomalaisten ja virolaisten elokuvantekijöiden yhteistyö nukkeanimaatiojaksojen parissa on kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen hurmaavaa katseltavaa – vaikka siitä kuvasta nyt huomattava osaa jää näkymättömiin uuden rajauksen takia. Varsin vaatimattomilla markkamäärillä tehdyt nukkeanimaatiot näyttävät uusina filmisiirtoina ja uudelleen värimääriteltyinä kuin uusilta, ainoastaan 1990-luvun kodinesineiden värimaailma muistuttaa menneestä ajasta. Elokuvan julisteen lupaukset siitä, että elokuvan hahmot puhuvat ”hyvää suomea”, pitävät paikkansa. Sekin erottaa Urpon ja Turpon monista nykypäivän lajitovereistaan.
Näiden elokuvien konstailemattomuus ja vilpittömyys vetävät puoleensa yhä. DVD- ja Blu-ray-tallenteina eri episodit on mahdollista katsoa milloin vain ja missä järjestyksessä vain, mikä ei tietysti VHS-aikakaudella ollut niin helppoa ja yksinkertaista.
LISÄMATERIAALI:
Aku Louhimiehen ohjaama 29-minuuttinen dokumentti Urpon ja Turpon salaisuus, joka kertoo elokuvien tuotannosta. Aikanaan videolle kuvattu ja huonosti säilynyt lähtömateriaali, mutta varmasti myöskin ainoa ja paras mahdollinen.
BLU-RAY-JULKAISU:
Julkaisija: | Future Film |
Tekstitys: | Ei tekstitystä |
Ääni: | DTS-HD MA 5.1 |
Kuva: | 1,78:1 (ks. itse arvostelu) |
Levyjä: | 1 |
TALLENNEFORMAATIT: