Vaarallista vapautta (1962)

Tuuli Reijosen romaaniin pohjautuva Vaarallista vapautta jäi 1940-luvun puolivälissä elokuvatuottajana aloittaneen Veikko Itkosen viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja vietti siellä loppuelämänsä. Vaarallista vapautta oli Itkosen yhdeksäs oma ohjaustyö ja yksi parhaimmista osoituksista siitä, että tämä myös leikkaamisen ja kuvaamisen hallinnut ohjaaja oli lahjakas ja taitava, mutta käsikirjoittajana jäi paljon toivomisen varaa.

Antti Litja ja Maija Karhi

Vaarallista vapautta on melko poikkeuksellinen aikansa kotimaiseksi elokuvaksi, sillä siinä seurataan suuren maailman tyyliin samanaikaisesti useampaa eri tarinaa, jotka lopulta risteävät. Tapahtumat etenevät siis koko ajan samaan tahtiin ja eri osuuksien välillä hypitään jatkuvasti. Ensimmäinen "tarinalinja" kertoo hieman kevytkenkäisestä opiskelijatytöstä, Ruthista (Maija Karhi), joka asuu pihin vuokraemännän (Rakel Laakso) alivuokralaisena, hankkii elantonsa tavaratalon myyjättärenä ja viettää vapaa-aikansa muutaman eri miehen seurassa, pääasiassa muutamaa vuotta nuoremman Pekan (Antti Litja) kanssa. Pekan sisko, sairaanhoitaja Sinikka (Pirkko Peltonen), on yhdessä poikaystävänsä (Ville-Veikko Salminen) ja tämän kaverin (Risto Aaltonen) kanssa suunnitellut Neuvostoliitosta loikanneen miehen (Toivo Lehkonen) paon poliisin vartioimasta sairaalasta. Pekan ja Sinikan vanhemmat, kotiäiti Anna (Irma Seikkula) ja ynseä arkkitehti-isä (Kullervo Kalske), ovat jo avioliittonsa loppupisteessä, kun äiti tapaa vanhan lapsuudenystävänsä (Toivo Mäkelä). 

The Strangersin rautalankamusiikin säestämä elokuva alkaa erittäin lupaavasti rentona ja nykyaikaisena filminä, jossa Maija Karhin roolisuoritus on harvinaisen aito. Filmin edetessä alkaa käydä selväksi, ettei käsikirjoituksessa riitä sisältöä 100-minuuttiseen elokuvaan. Sen lisäksi elokuva on liian draamapainotteinen ja jännittäväksi tarkoitetut kohtaukset eivät ole yhtään sen tehokkaampia. Elokuvan aikana Itkonen kuvaa myös sitä aikansa ilmiötä, jossa tietynlaiset nuoret viisveisasivat aiempien sukupolvien uhrauksia sotien aikaan. Tähän Itkonen puuttuu kärkkäästi, mennen sieltä, mistä aita on matalin, mutta ottaen kuitenkin tämänkin asian huomioon. Samanlaista kömpelöä dramaturgiaa on myös loikkarin tapauksessa. (Sen lisäksi lopulta loikkari puhuu ihan selvää suomea).

Nuoret kapinalliset Ville-Veikko Salminen, Pirkko Peltonen ja Risto Aaltonen.

Vaarallista vapautta oli nuoren Esko Nurmisen ensimmäinen ja samalla toiseksi viimeinen pitkän elokuvan kuvaustyö. Hän ja Itkonen ovat tehneet komeaa jälkeä, elokuvan visuaalisessa toteutuksessa on tyyliä ja tyylirikkoja, joista jälkimmäisiin lukeutuu kaksi yöaikaan sijoittuvaa jaksoa: yksi, jolloin on kuvattu päivää yönä ja toinen, jossa ulos sijoittuva yöjakso on kuvattu kokonaan studiossa yhden lampun valossa.

Itkosen joutsenlaulussa tyyli on etusijalla sisällön sijaan. Tällainenkin "tasapaino" toimii usein, mutta ei silloin, jos se merkitsee myös pitkäpiimäisyyttä.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

 (alun perin K-16)

TV-esityksessä käytetystä masterista tehty DVD-julkaisu. 1,37:1-kuvasuhteella kuvattu on tarkoitettu esitettäväksi 1,66:1-kuvasuhteella, mutta Ylen tv-masterien tapaan kuvasuhde on lähempänä negatiiviformaattia kuin tarkoitettua esitysformaattia.