isameidandvdkansi

ISÄ MEIDÄN
Suomi 1993

Ohjaus: Veikko Aaltonen
Käsikirjoitus: Veikko Aaltonen
Tuotanto: Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki / Villealfa Filmproductions Oy
Pääosissa: Hannu Kivioja, Martti Katajisto, Elina Hurme

1 tunti 28 minuuttia

Veikko Aaltosen kaksi ensimmäistä elokuvaa, Tilinteko (1987) ja varsinkin Tuhlaajapoika (1992), olivat valtavirrasta poikkeavia elokuvia. Kummatkin sijoittuvat rikosten maailmaan, teemoina ovat hyvitys ja kosto, mutta Tuhlaajapojan tapauksessa myös pakkomielle ja perversiot. Aaltosen kolmas elokuva, Isä meidän (1993), ei ole yhtään sen helpompi tapaus.

Aaltosen itsensä käsikirjoittama elokuva sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään aikaan, mutta ainakin lähes elokuvan valmistumisajankohtaan. Hannu Kivioja näyttelee Juhania, joka palaa vuosien merilläolon jälkeen kuolevaan kotikyläänsä ja ränsistyneeseen kotitaloonsa. Samalla muistikuvat lapsuuden synkistä hetkistä palaavat Juhanin mieleen suoranaisina harhanäkyinä: menneisyyden kauhukuvat heräävät eloon.

Juhani lähtee tapaamaan iäkästä isäänsä, Einoa (Martti Katajisto), joka on sairaalahoidossa. Dementoitunut hauras mies istuu pyörätuolissa katselemassa tyhjyyteen. Juhani ottaa jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan isänsä mukaansa ja vie hänet vanhalle kotitalolleen. Pikkuhiljaa Eino alkaa muistaa ja ymmärtää, kuka Juhani oikeastaan on. Juhani puolestaan pitää huolen siitä, että Eino tulee muistamaan kaikki hänelle tekemänsä vääryydet.

isameidanstilli1 isameidanstilli2

Aaltosen Tuhlaajapojassakin pääosan näytellyt Hannu Kivioja tekee toisen pääosansa kovia kokeneena, menneisyyden ja nykyisyydenkin piinaamana miehenä, jonka elämässä ei ole iloja. Tuhlaajapojan Esan tavoin myös Juhani saa mahdollisuuden uuteen, onnellisempaan elämään myöskin kovia kokeneen naisen (Elina Hurme) kautta. Juhanin kotitalon lähistöllä asustelevan Rantasen (Heikki Kujanpää hienossa roolissa) onneton vaimo on valmis riskeeraamaan, eikä Juhanilla ole mitään hävittävää.

Isä meidän ei ole kevyt elokuva, mutta se ei myöskään ryve siinä tuskassa ja kurjuudessa, mitä elokuvan päähenkilö on saanut nuorena kokena. Se on hyvä osoitus siitä, miten kevyissä aiheissa suomalaisessa elokuvassa on aina pysytty, sillä maailmalla Aaltosen elokuvan kuvaus lapseen kohdistuvasta hyväksikäytöstä ei olisi elokuva-aiheena lainkaan tavaton. Suomessakaan se ei ole ensimmäinen eikä viimeinen aiheeseen tarttunut filmi, mutta hyvin vähissä tämänkaltaiset tarinat ovat. Siihen on varmasti monia syitä, mutta Isä meidän on hyvä osoitus siitä, ettei ankea aihe velvoita tekemään yhtä ikävää elokuvaa ja tuottamaan katsojalle silkkaa pahaa mieltä. Tragediassakin voi olla vielä ripaus toivoa ja anteeksiantoakin teoille ja tekijöille, jotka eivät sitä ansaitse.

Elokuvan takaumajaksoissa ja Juhanin muistikuvissa nuorena Juhanina nähdään paikoitellen vaikuttava Antti Mattila ja nuorempana Einona Matti Onnismaa. Tietystä kulmasta kuvattuna Onnismaa näyttää juuri siltä, miltä nuori Katajisto olisi voinut näyttää – vaan ei näyttänyt.

isameidanstilli3 isameidanstilli4

Yksi suurimmista iloista tämän elokuvan kohdalla on nimenomaan sen toiseen miespääosaan valittu Martti Katajisto. Sittemmin edesmennyt Katajisto teki suuren läpimurtonsa Valentin Vaalan Ihmiset suviyössä -mestariteoksen (1948) Nokiana, jonka tasolle hän ei enää koskaan noussut. Vaalan filmin jälkeen Katajisto teki vielä pitkälti yli parikymmentä elokuvaa, välillä suuremmissa ja välillä pienemmissä rooleissa. Hän oli kuitenkin aina kiinnostava, mutta aniharvoin niin kiinnostava yhtä vähäisin elein kuin Aaltosen filmissä.

Oli tietenkin itsestään selvää, että vanhan Einon roolissa on nähtävä vanha näyttelijä. Siksi Aaltosta ei viitsi liiaksi ylistää siitä hyvästä, että hän valitsi rooliin vanhan, aidon suomalaisen filmitähden. Se päätös on kuitenkin on ollut ainoa oikea. Lisäksi Aaltonen otti mukaan Kosti Klemelän pieneen rooliin. Ikävä kyllä tästä vanhojen filmitähtien roolittamisesta ei tullut Aaltoselle tapaa; Isä meidän jäi ainoaksi tapaukseksi ja nyt on jo liian myöhäistä asiaa korjata.

Katajiston ohella elokuvassa suuressa roolissa on toinenkin studiokauden mestarismies, kuvaaja Olavi Tuomi. Tuomen karu mustavalkokuvaus on huolellista ja ohjaaja-kuvaaja-kaksikon yhteistyö on klassista elokuvakerrontaa. Tuomi ei kuitenkaan pääse tekemään sitä, mistä hänet opittiin tuntemaan: energisenä kaupunkilaiselämän kuvaajana ja toisaalta upeiden maisemakuvien tallettajana. Isä meidän -elokuvan tapahtumapaikkana on kuollut kyläpahanen ja komein maisemakin on melkeinpä suljetun kyläkaupan julkisivu. Tässä tapauksessa ruma on kuitenkin kaunista.

tahtitahtitahtitahtitahti2

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia
  Tekstitys: Ei tekstitystä
  Ääni: Dolby Digital 2.0
  Kuva: 16:9 (1.66:1), mv
  Levyjä: 1

12