Ihmiset suviyössä (1948)

IHMISET SUVIYÖSSÄ
Suomi 1948

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Lea Joutseno, Usko Kemppi
Tuotanto: Risto Orko / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Matti Oravisto, Martti Katajisto, Eila Pehkonen

1 tunti 6 minuuttia

Frans Emil Sillanpään romaaniin perustuva Ihmiset suviyössä osoittaa, että Valentin Vaala oli suomalaisen elokuvan ensimmäinen realisti. Sillanpään tekstillä on tietenkin tähän erittäin suuri vaikutus, mutta melkeinpä jokaisen muun aikakautensa ohjaajan käsissä siitä olisi syntynyt teatraalisesti ohjattu ja näytelty melodraama.

Elokuva kertoo kahdesta yöstä ja yhdestä päivästä suomalaisen maaseudun puhtaan luonnon helmassa. Eletään 1940-luvun loppua – aikaa, jolloin maalla vielä elettiin hyvin alkeellisissa oloissa ja autot olivat jossain määrin harvinaisia näkyjä. Yhtä tällaista autoa ajaa Arvid (Matti Oravisto), joka kiireellä hiekkatiet pöllyten saapuu seesteisen maatilan pihamaalle ja kohtaa jälleen rakastamansa Helgan (Eila Pehkonen).

Tulevina hetkinä sattuu myös muualla lähiseudulla. Tukkilaispoika Nokia (Martti Katajisto) näyttää kavereilleen osaamistaan puukonheittäjänä ja kun siihen samaan syssyyn otetaan vielä viinaa, tietää mitä seuraa. Toisella puolella jokea on kuitenkin luvassa uutta elämää samalla kun elämä erään toisen jättää: pienen maatalon isäntäväki (Emma Väänänen ja Eero Roine) odottavat uutta pienokaista.

Ihmiskuvauksessaan, käsikirjoituksensa replikoinnissa ja näyttelijäohjauksessaan Vaala on realistisuudessaan aikaansa edellä, kuten myös tavallisten kansanmiesten ja -naisten käyttämisestä pienissä osissa (joista he suoriutuvat vähintäänkin Mikko Niskasen amatöörinäyttelijöiden tasoisesti). Vuorosanat ovat kyllä pitkälti kirjakielellä, mutta tuon ajan elokuvanäyttelijät osasivat puhua yleiskieltä äärimmäisen luontevasti. Puhua osasi myös roolistaan pääosa-Jussin voittanut Katajisto, joka on ilmiömäinen uransa ensimmäisessä suuressa valkokangasroolissa. Juuri hänellä on kunnia näytellä elokuvan vaikuttavin kohtaus, kun poika tajuaa häntä odottavan kohtalon ja reagoi siihen tavalla, joka on helppo uskoa todeksi. Kyseessä on harvinaisen tunnerikas kohtaus, jollaisia ei monestakaan elokuvasta löydä.

Elokuvassa on myös kohtaus, jossa peltomaisemaa kuvaava kamera perääntyy ja saamme huomata olevamme ikkunassa Matti Oraviston kanssa. Hän katselee rauhallista luontoa täydellisessä mielenrauhassa. Tällaista kuvallista kerrontaa ei moni Vaalan aikalaisista olisi osannut käyttää. Toisen ohjaajan käsissä roolihenkilön mielenrauhakin olisi pitänyt rautalangasta vääntää, eli vähintään olisi huoneeseen tuleva rakastettu sanonut, että ”oletpa sinä rauhallinen”. Ei Vaalan elokuvassa ja elokuvissa, onneksi.

Elokuvan muista näyttelijöistä on nostettava esille vielä Eero Leväluoma, joka nähdään pienessä roolissa nimismiehenä, mutta hänen omalaatuinen ulkonäkönsä ja valkokankaalle välittyvä luonteensa on jo sinällään riittävä syy mainita hänen läsnäolonsa. Katajiston lisäksi Jussinsa saivat Eero Roine ja Kaisu Leppänen sivuosistaan sekä Vaala ja Lea Joutseno käsikirjoituksesta. Näyttelijänä tunnettu Joutseno ei tällä kertaa esiinny lainkaan kameran edessä.

Kuvaaja Eino Heino ja Vaala ovat kuvanneet suomalaista kesäyötä häikäisevän upeasti. Mustavalkokuvaus tuo oman lisänsä elokuvan kiireettömään tunnelmaan sekä nykyisyyden ja menneen ajan kohtaamiseen.

Lopuksi todettakoon, että jo elokuvan ja alkuperäisromaanin nimi on niin kaunis, ettei Ihmisiä suviyössä voi jättää katsomatta.

LISÄMATERIAALI

Aimo Jäderholmin 8-minuuttinen Lomapäiviä Tenolla -dokumentti (1948), olympiakeräyksen mainos (1948) ja Holger Harrivirran Joulupukin työpaja -elokuvan (1948) traileri sekä kuvia Ihmiset suviyössä -elokuvan filmauksista.

DVD-JULKAISU