Kun kirjoitin kirjan Matti Kassilan kanssa
22-vuotias tuleva ohjaaja Loviisa – Niskavuoren nuoren emännän kuvaustauolla. Kuva: KAVI
”Kassila oli hirveän hienotunteinen mies, joka toi sellaisen pehmeämmän, lämpöisemmän, hienostuneemman työkulttuurin Fennadaan. Hän puhui toisella tavalla, käytti toisenlaista kieltä kuin Ville Salminen tai Roland af Hällström ja sen lisäksi teki hienoja elokuvia. Se osoittaa, että elokuvia pystyy tekemään, vaikkei olisi niin helvetin vittumainen mieskään.”
– Ensio Suominen, Fennadan tarina
Kun olin muutaman vuoden ajan pyörittänyt tätä sivustoa, sain mahdollisuuden haastatella Matti Kassilaa. Monet minulle rakkaimmista elokuvista olivat Kassilan käsialaa. 50-vuotisen elokuvauransa varrella hän ehti työskennellä liki kaikkien aikansa tärkeiden elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden kanssa. Parempaa ja kiinnostavampaa haastateltavaa en olisi voinut keksiäkään.
Tästä sähköpostitse toimitetusta haastattelusta seurasi useita vuosia jatkunut sähköpostittelu. Kävimme Kassilan kanssa läpi hänen uraansa ja elämäänsä, keskustelimme niistä lukuisista ihmisistä, joiden kanssa hän oli työskennellyt ja niin edelleen. Liki 90-vuotiaan mestarin muistissa ei ollut mitään vikaa, korkeintaan se oli välillä valikoiva, kuten allekirjoittaneellakin.
Viitisen vuotta sitten puhuin Kassilalle eräästä pohjalaisesta menneen ajan filmitähdestä, josta halusin kirjoittaa laajemminkin, ehkä kirjankin verran. Suuret sanat eivät suuta halkaisseet silloinkaan. Kassila uskoi, ettei tämän näyttelijän verrattain lyhyessä filmiurassa ollut aihetta ihan kirjaan saakka, kuten ei olisi ollutkaan. Yllättäen Kassila ehdotti, että kirjoittaisimme sen sijaan yhdessä kirjan Etelä-Pohjanmaalla kuvatuista elokuvista ja sikäläisistä elokuvantekijöistä ylipäätään. Suostuin, tietysti. Ainutlaatuinen tilaisuus ja kokemus.
Kirjoitimme kirjan muutamien kuukausien aikana vuonna 2013. Kassila kirjoitti omasta pohjalaisfilmistään, Lakeuksien lukosta (1951), sekä niistä elokuvantekijöistä, jotka hän tunsi ja joiden kanssa hän oli työskennellyt. Minä puolestani kirjoitin muista pohjalaiselokuvista silloisen osaamiseni mukaan, mikä nyt ei niin kamalan paljon ollut.
Kun käsikirjoitus oli jo ollut tovin valmiina ja kustantaja varmistunut, ikä alkoi painaa Kassilaa ja terveys heiketä. Yhteydenpito jäi vähemmälle ja loppui pian kokonaan. Kustantajan nimeämä Härmän lumo ja voima -kirja ilmestyi alkuvuodesta 2014, jolloin Kassila täytti 90 vuotta.
Tapasin Kassilan yhden ainoan kerran ja puhelimessakin puhuimme vain muutaman kerran, mutta vuosien aikana kirjoitetuista sadoista sähköpostiviesteistäkin saa ihmisestä jonkinlaisen kuvan. Kassila oli loppuun saakka elokuvan rakastaja ja puolustaja, joka iloitsi pitkästä elämästä ja otti kiitollisena vastaan elämäntyönsä saamat huomionosoitukset. Kun mainitsin näyttelijä Herbert Lomin kuolleen 95-vuotiaana, Kassila kirjoitti: ”Olipa onni kuitenkin elää noin vanhaksi”. Kassilan pitkä elämä päättyi kuukautta ennen 95-vuotispäivää, mutta filmi on ikuista.
"Jo nuorukaisena olin sitä mieltä, että suomalainen elokuva oli liian hidasta ja ilmaisultaan teatraalista, ja ohjelmani olikin, että minä tulen tekemään nopeampaa ja lähempänä arkikieltä olevaa puheilmaisua ja nopeampaa elokuvaa. Ja näin sitten tein."
– Kassila, 2011