janiksenvuosi2still
Antti Litja Vatasena Jäniksen vuodessa (1977). Kuva: Filminor / KAVI

Suomalaisen miehen mielenmaiseman humoristinen kuvaaja Arto Paasilinna (1942–2018) oli yksi harvoista meikäläisistä kirjailijoista, jonka suuri yleisö löysi myös maamme rajojen ulkopuolella. Paasilinnan teoksia on tähän mennessä käännetty yli 40:lle kielelle ja myyty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Paasilinna antoi teoksiensa kautta merkittävän panoksen myös suomalaiselle komediaelokuvalle viimeisten runsaan neljänkymmenen vuoden aikana.

Ensimmäinen Paasilinna-filmatisointi jäi Risto Jarvan viimeiseksi elokuvaksi. Epäkaupallisiksi osoittautuneiden vasemmistolaisten työläiskuvausten parista suuren yleisön komedian pariin siirtynyt Jarva oli tehnyt kaksi hittikomediaa Antti Litjan kanssa: Mies, joka ei osannut sanoa EI (1975) sai yli 280 000 ja Loma (1976) peräti yli 500 000 katsojaa. Kolmanneksi yhteiseksi elokuvaksi valikoitui Paasilinnan vuonna 1975 ilmestynyt Jäniksen vuosi, josta ohjaaja, kirjailija ja tuottaja Kullervo Kukkasjärvi laativat yhdessä elokuvakäsikirjoituksen. Litja sai nyt näytellä elämäänsä kyllästynyttä mainosmiestä, Kaarlo Vatasta, joka kotiinpaluun sijaan lähtee luontoon jäniksen kaveriksi. Käsikirjoittajakolmikko palkittiin työstään Jussilla, mutta Jarva ei ollut palkintoa noutamassa: hän kuoli auto-onnettomuudessa paluumatkalla elokuvan kutsuvierasensi-illasta.

Yli 360 000 katsojaa kerännyt Jäniksen vuosi osoitti myös Paasilinnan teosten arvon filmiteollisuudelle. Seuraavaa suurta Paasilinna-filmatisointia saatiin kuitenkin odotella seuraavan vuosikymmenen puolelle, mutta jo sitä ennen Matti Kassila ohjasi Paasilinnan alkuperäisideaan pohjautuneen Natalia-hittikomedian (1979) ja Hannu Kahakorpi Paasilinnan samannimiseen romaaniin pohjautuneen tv-elokuvan Onnellinen mies (1979). Nataliassa lehmä loikkaa Neuvostoliitosta Suomen puolelle, mistä on vähällä syntyä poliittinen skandaali. Onnellisessa miehessä tieinsinööri Jaatinen (Harri Tirkkonen) matkaa uudelle työmaalleen uudelle paikkakunnalle, jonka kunnanjohtajaksi hän pian kohoaa.

ulvovamyllari1still
Eija Ahvo ja Vesa-Matti Loiri, Ulvovan myllärin (1982) pääpari. Kuva: Filmityö / KAVI

Ulvovan myllärin (1982) filmatisoinnin päämiehenä oli Jaakko Pakkasvirta, joka aloitti ohjaajauransa nimenomaan Jarvan työparina, mutta kaksikolla meni sukset ristiin jo 1970-luvun alkuun mennessä. Pakkasvirta ja Paasilinna laativat yhdessä käsikirjoituksen tuoreesta, vuonna 1981 ilmestyneestä romaanista, jossa vaimonsa kuolemaa sureva Gunnar elelee omaa elämäänsä 1940-luvun Suomen maaseudulla. Tragikoominen tarina seuraa Gunnarin taistelua kunnanisiä vastaan oikeudestaan ulvoa, jos siltä tuntuu. Gunnarin roolissa nähtiin Vesa-Matti Loiri, seuranaan muun muassa Eija AhvoOlavi Ahonen ja Juha Muje.

Ulvova mylläri ei ollut jättiläismenestys, mutta noin 125 000:lla katsojallaan kuitenkin Pakkasvirran uran suurin yleisömenestys ja lämpimin filmi. Se oli myös elokuvataiteellisena teoksena ja -tuotantona aivan toista luokkaa kuin Jouko Suikkarin ohjaama Hirtettyjen kettujen metsä (1986), vuosikymmenen toinen ja viimeinen Paasilinna-filmatisointi. Alkujaan televisioelokuvaksi tehty ja sen mukaisella budjetilla toteutettu pohjoisen komedia päätettiin laskea ensin teatterilevitykseen, mutta alle 30 000:n katsojan tulos oli pettymys, etenkin kun kirjaversiota oli painettu 49 000 kappaletta. Sen seurauksena Yleisradio vetäytyi Suikkarin seuraavasta Paasilinna-sovituksesta, Isoisää etsimässä -romaaniin pohjautuvasta tv-sarjasta.

Seuraavan kerran Paasilinnaa filmattiinkin vasta liki kymmenen vuotta myöhemmin, mutta silloinkin Yleisradion avustuksella. Ere Kokkonen, joka oli viettänyt viimeiset vuodet tv-töiden sekä Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -komedioitten parissa innostui Paasilinnasta, jonka Suloisen myrkynkeittäjästä Kokkonen ohjasi vuonna 1995 valmistuneen tv-sarjan. Hyvin pienimuotoinen sarja sai kaverin heti seuraavana vuonna Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä -romaanin valkokangassovituksesta. Käytännössä television avustuksella rahoitetusta elokuvasta tehtiin myös pidennetty tv-sarjaversio, joka saikin sen suuren yleisön, mistä alle 20 000 katsojaa elokuvateattereissa kerännyt filmiversio jäi paitsi. Kokkosen elokuvassa Kalevi Kahra näyttelee Rytköstä, muistisairasta vanhusta, joka lähtee hyväsydämisen taksikuskin (Santeri Kinnunen) kyydissä viimeiselle seikkailulleen.

hurmaavajoukkoitsemurha1still
Hurmaava joukkoitsemurha (2000). Kuva: Ere Kokkonen Oy

Ohjattuaan vielä yhden Vääpeli Körmyn ja Turhapuronkin Kokkonen palasi Paasilinnan pariin kahdella uudella sovituksella; jälleen kyseessä oli halvalla tehty elokuva, josta leikattiin pidempi tv-sarjaversio. Hurmaavaan joukkoitsemurhaan (2000) valjastettiin liuta Suomen suurimpia näyttelijöitä, jotka johdattelivat katsojat tragikoomiselle matkalle masennuksen ja kuoleman äärelle. Huolimatta näyttelijäkaartistaan ja siitä, että suomalainen elokuva oli juuri tehnyt paluun käyväksi kauppatavaraksi ja suuren yleisön suosioon, Hurmaava joukkoitsemurha ei saavuttanut edes 50 000:tä katsojaa. Sekin oli tosin huomattavasti parempi tulos kuin mihin Kymmenen riivinrautaa (2002) kykeni. Esko Salmisen tähdittämä komedia 60-vuotispäiviään viettävästä liikemiehestä, joka lähtee juhlan kunniaksi tapaamaan vanhoja naisystäviään, ei kerännyt kuin noin 25 000 katsojaa. Rahastuksen maku oli tällä kertaa aiempaa karvaampi: elokuvaversio kuvattiin minimaalisella 175 000:n euron budjetilla suoraan videolle. Epäilemättä elokuva rahoitettiin jo yksistään Yleisradion ennakko-ostomaksulla.

Paasilinnan maine tästä tuskin tahriintui ainakaan suuren yleisön silmissä, mutta joka tapauksessa valkokankaalla tai televisiossakaan ei ole sen jälkeen nähty yhtäkään uutta kotimaista Paasilinna-sovitusta. Sen sijaan ulkomailla on tehty muutama, mainittavimpana Jäniksen vuoden kanadalais-ranskalainen filmatisointi vuodelta 2006. Tv-ohjaaja Marc Rivièren ohjaaman filmin pääosassa nähdään Christopher Lambert, joka on yhtä paljon Antti Litjan tasoa kuin Rivière Jarvan vertainen.

 

Paasilinnan valkokangaselokuvat

janiksenvuosijuliste Jäniksen vuosi (1977)
Ohjaus: Risto Jarva

Ensi-ilta 23.12.1977 | 362 457 katsojaa | 129 min

Parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinto
nataliajuliste Natalia (1979)
Ohjaus: Matti Kassila

Paasilinnan alkuperäisideasta

Ensi-ilta 14.12.1979 | 183 219 katsojaa | 102 min
ulvovamyllarijuliste Ulvova mylläri (1982)
Ohjaus: Jaakko Pakkasvirta

Ensi-ilta 5.11.1982 | 126 477 katsojaa | 100 min

Parhaan miesnäyttelijän Jussi-palkinto
hirtettyjenkettujenmetsajuliste Hirtettyjen kettujen metsä (1986)
Ohjaus: Jouko Suikkari

Ensi-ilta 14.3.1986 | 29 693 katsojaa | 99 min
elamalyhytrytkonenpitkajuliste Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996)
Ohjaus: Ere Kokkonen

Ensi-ilta 18.10.1996 | 19 933 katsojaa | 91 min
hurmaavajoukkoitsemurhajuliste Hurmaava joukkoitsemurha (2000)
Ohjaus: Ere Kokkonen

Ensi-ilta 3.3.2000 | 45 534 katsojaa | 118 min
kymmenenriivinrautaajuliste Kymmenen riivinrautaa (2002)
Ohjaus: Ere Kokkonen

Ensi-ilta 30.8.2002 | 25 906 katsojaa | 103 min
janiksenvuosi2006dvd Jäniksen vuosi (2006, CA/FR)
Ohjaus: Marc Rivière

Suomessa suoraan DVD-levitykseen | 95 min

Ilmoituksia