Pieni italialainen elokuva, jonka takia kannatti kuolla
Il postino. Kuva: Future Film
Chileläisen Antonio Skármetan romaani kouluja käymättömästä posteljoonista, jolle runous avaa aivan uusia ulottuvuuksia, oli italialaiselle näyttelijä-ohjaaja Massimo Troisille rakas teos. Luettuaan romaanin Troisi alkoi haaveilla teoksen filmaamisesta, mihin hän pyysi avukseen brittiläisen ystävänsä Michael Radfordin. Italiaa sujuvasti puhuva Radford, 48, oli herättänyt huomiota George Orwellin 1984-romaanin vuonna 1984 valmistuneella filmatisoinnilla, mutta sen jälkeen hän oli ohjannut vain yhden elokuvan. Radford ja Troisi laativat Skármetan romaanista elokuvakäsikirjoituksen yhdessä muutaman muun kirjoittajan kanssa.
Sisilian ja Napolin alueella filmatun Il postinon kuvaukset alkoivat maaliskuun 30. päivänä. Pian Troisin kunto romahti: synnynnäisestä sydänviasta kärsineen miehen tila oli vakaa, mutta lääkärin mukaan tämä tarvitsi mahdollisimman pian uuden sydämen. Operaation lykkääminen saattaisi johtaa kuolemaan millä hetkellä hyvänsä. Tästä huolimatta Troisi päätti jatkaa elokuvan kuvauksia ja lähteä sairaalaan kuvausten päätyttyä. Kuvausten aikaan Troisi jaksoi työskennellä vain tunnin verran päivässä, mistä syystä Radford vastasi ohjauksesta. Troisin kohtaukset kuvattiin mahdollisimman vähillä otoilla. Lisäksi hänen työtaakkaansa pienennettiin käyttämällä sijaisnäyttelijää kaikissa niissä kuvissa, missä Troisin kasvoja ei näkynyt, ja muuttamalla käsikirjoitusta siten, että Troisin hahmo istui aina, kun se oli mahdollista. Sijaisnäyttelijän käyttö onnistui niin hyvin, että Radford ei omien sanojensakaan mukaan erottanut, missä kuvassa on Troisi ja missä sijaisnäyttelijä.
Elokuvan kuvaukset saatiin päätökseen kesäkuun 3. päivänä ja Troisi lähti siskonsa luo. Kaksitoista tuntia kuvausten päättymisen jälkeen hän sai sydänkohtauksen ja kuoli. Työskentely ja sydämensiirron odottelu osoittautui kohtalokkaaksi, mutta Troisille Il postinon tarina oli hänen "koko elämänsä". Yksi elokuvan tuottajista, Mario Cecchi Gori, oli kuollut jo ennen kuvausten alkua marraskuussa 1993.
Maria Grazia Cucinotta ja Massimo Troisi elokuvassa Il postino. Kuva: Future Film
Troissin traaginen kohtalo toi Il postinolle näkyvyyttä myös Italian ulkopuolella. Ranskassa tämä italialais-ranskalais-belgialainen yhteistuotantoelokuva sai liki 1,5 miljoonaa katsojaa, mutta Yhdysvalloissa menestys oli vieläkin parempaa. Il postino keräsi siellä yli kahdenkymmenen miljoonan dollarin lipputulot. Vuonna 1996 elokuva huomioitiin viidellä Oscar-ehdokkuudella, parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen, miespääosan ja musiikin kategorioissa. Edesmennyt Troisi oli ehdolla pääosaroolinsa lisäksi myös yhtenä elokuvan käsikirjoittajista. Lopulta kuitenkin elokuva palkittiin vain sen musiikista.
Pienimuotoinen, monellakin tapaa vanhanaikainen romanttinen draama valmistui vain kolmella miljoonalla dollarilla, mutta se keräsi maailmanlaajuisesti liki kahdeksankymmenen miljoonan dollarin lipputulot. Suomeen elokuva tuli joulukuussa 1995 ja keräsi yli 58 000 katsojaa, mikä oli erinomainen tulos italiankieliselle elokuvalle.
Kauppoihin on nyt ilmestynyt Il postinon tuoreet DVD- ja Blu-ray-tallenteet, joiden levityksestä vastaa Future Film.
