Eeva Joenpellon romaaneista on tehty neljä televisiosovitusta mutta ei yhtäkään valkokangaselokuvaa

Eeva Joenpelto kotonaan Lohjalla vuonna 1984. Kuva: Kai Honkanen / Museovirasto

Kirjojensa suosioon nähden Eeva Joenpellon (1921–2004) tuotantoa on filmattu poikkeuksellisen vähän eikä kertaakaan valkokankaalle.

Joenpellon neljäs romaani Veljen varjo (1951) oli pohjana Suomen ensimmäiselle oikealle televisioelokuvalle, toisin sanoen videon sijasta filmille ja studion sijasta lokaatioissa kuvatulle tv-elokuvalle. Aarne Tarkas ja Matti Kassila laativat käsikirjoituksen, Suomen Filmiteollisuudessa vuosia työskennellyt Veikko Mård kuvasi ja nuori televisiotyöläinen Kauko Vuorensola ohjasi. Tuloksena oli – niin, unohdus. Marraskuussa 1964 ensiesitetty Veljen varjo on nähty uusintana kerran, ja siitäkin on kohta jo 20 vuotta.

Veljen varjo -filmin aikaan Eeva Joenpelto ei vielä ollut sellainen bestseller-kirjailija jollaisena hänet muistetaan. Kelvollisiin myyntilukuihin useilla romaaneillaan yltäneen kirjailijan uran käännekohta oli Vesissä toinen silmä (1971), mikkoniskasmaisesta elokuvaohjaajasta kertova romaani, jota painettiin heti 22 000 kappaletta ja sen lisäksi siitä otettiin 70 000 kappaleen laitos Suureen suomalaiseen kirjakerhoon.

Teoksena merkittävämpi oli neliosainen Lohja-sarja, jossa kuvattiin paikkakunnan ja eritoten erään kauppiasperheen elämää 1920-luvulta seuraavalle vuosikymmenelle. Vuosina 1974–1980 ilmestyneitä romaaneja myytiin yhteensä pitkälti yli 100 000 kappaletta. Niistä ensimmäinen, Vetää kaikista ovista, sovitettiin MTV:ssä kolmiosaiseksi televisiosarjaksi vuonna 1978. Ritva Nuutisen ja Juhani Tiikkaisen yhdessä ohjaamassa sarjassa pääosassa on Martti Tschokkisen näyttelemä kauppias Hänninen, joka pyrkii vauhdilla eteenpäin niin yksityis- kuin liike-elämässäkin. Filmille ja väreissä kuvatusta sarjaohjelmasta tuli televisiomainen ja kylmäkiskoinen.

MTV:n seuraava Joenpelto-sovitus Rikas ja kunniallinen valmistui vuonna 1988. Neljä vuotta aiemmin ilmestyneeseen romaaniin pohjautuvan kolmiosaisen sarjan keskipisteenä on suurta hotelliyhtiötä pyörittävä, eläkeikää lähestyvä Eero Kuula, joka ei anna arvoa alaisinaan työskenteleville vävypojilleen Jukalle ja Maurille.

Konttoripäällikön tehtäviä hoitava Jukka (Markku Nieminen), haluaisi lähemmin mukaan yrityksen pyörittämiseen ja päätöksentekoon, mutta Eero torjuu nämä yritykset. Markkinointipäällikkönä työskentelevä Mauri (Juhani Laitala) on juoppo – häntä Eero ymmärtää paljon enemmän, kun omakin poika on mieleltään järkkynyt. Ennen pitkää Eero huomaa Jukan yrittävän kaapata yhtiön haltuunsa, ja kylmänviileästi hän tekee kaikkensa sen estämiseksi.

Pitkän uran television parissa tehneen Seppo Wallinin viimeisenä työnään ennen eläkepäiviään ohjaama Rikas ja kunniallinen on nopeatempoinen ja samalla aika lailla pinnallinen teos, joka toimii juuri nopeutensa ja ennen kaikkea pääosaa näyttelevän Matti Raninin ansiosta. Rooli ei sinänsä lukeudu Raninin parhaimpiin, mutta kuusikymppisen vetreän veteraanin suvereenia näyttelijätyötä on ilo katsella. Ei ihme, että hänestä tuli MTV:n vakiokalustoa Blondi tuli taloon-, Ihmeidentekijät- ja Parhaat vuodet -sarjojen myötä.

Rikas ja kunniallinen menee paikoitellen todella kehnon ylinäyttelemisen ja teatraalisuuden puolelle. Esimerkiksi juopon vävypojan silmänaluset on maskeerattu niin punaisiksi, että näyttää siltä kuin tämä olisi nukahtanut punajuurien päälle.

Neljäs ja toistaiseksi viimeinen Eeva Joenpelto -filmatisointi valmistui vuonna 1990 kahdeksan vuotta aiemmin ilmestyneen Elämän rouva, rouva Glad -romaanista. Rikas ja kunniallinen oli kuvattu videolle, mutta neliosainen Elämän rouva, rouva Glad kuvattiin taas vaihteeksi filmille. Muutenkin sen puitteet olivat suuremmat kuin aiempien Joenpelto-sovitusten.

Pääosin 1930-luvulle sijoittuvassa epookissa seurataan Riitta Rädyn näyttelemän Saaran elämää neidosta kolminkertaiseksi rouvaksi. Jokainen avioliitto ja aviomies muuttaa ja kasvattaa Saaraa, joka on kotonaan jäänyt veljensä varjoon, mutta josta elämä koulii puolensa pitävän ja kovan liikenaisen.

Aviomiehistä ensimmäinen, kartanon poika Åke (Jouko Keskinen), hylkää Saaran ja vastuunsa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Toinen aviomies Wiljami Glad (Mauri Heikkilä) on todella toista maata: rikas, eronnut ja seksuaalisesti leväperäinen ukko, jolla riittää huumoria, sydäntä ja arvostusta Saaraa kohtaan. Avioliitto ei mene kaikkien oppikirjojen mukaan, mutta hauskaa on molemmilla.

Wiljami tekee Saarasta varakkaan ja varmistaa tämän tulevaisuuden. Saaran toisen avioliiton ja sitä edeltävän kosiskelun kuvauksessa Elämän rouva, rouva Glad on parhaimmillaan sekä sisällöltään, kerronnaltaan että visuaaliselta toteutukseltaan. Mauri Heikkilän loistavasti näyttelemä Wiljami jää mieleen. Harmi, ettei Heikkilää tajuttu aikanaan käyttää useammissa rooleissa.

Kolmannen liittonsa Saara solmii siskoihinsa liiaksi kiintyneen herkän Nallen (Juhani Laitala) kanssa. Ympyrä ei sulkeudu, vaan Saaran, rouva Gladin, kohtaloksi elämässä näyttää jäävän tavalla tai toisella onnettomasti päättyvät miessuhteet.

Elämän rouva, rouva Gladin ohjasi ja käsikirjoitti Ritva Nuutinen (1933–2017), jonka muista ohjaustöistä mainittakoon MTV:n televisioteatterin sovitukset Marja-Liisa Vartion romaanista Hänen olivat linnut, Tove Janssonin romaanista Kunniallinen petkuttaja ja Sylvi Kekkosen Amaliasta. Nuutinen sai Jussi-kunniakirjan Amaliasta ja parhaan tv-elokuvan Jussi-palkinnon Hänen olivat linnut -filmistä.

Ritva Nuutinen oli käynyt Teatterikoulun ohjaajalinjan 1950-luvun lopulla ja viettänyt sen jälkeen useamman vuoden näyttelijänä Radioteatterissa, ennen kuin hän oli vuonna 1965 siirtynyt MTV:n televisioteatterin palvelukseen. Siellä hän pysyi eläkkeelle jäämiseensä saakka. Elämän rouva, rouva Glad jäi Nuutisen viimeiseksi työksi, vaikka hän olikin sen valmistumisen jälkeen vielä runsaat kaksi vuotta MTV:n palkkalistoilla.

Eläkkeelle jäämisensä yhteydessä Nuutinen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa (21.1.1993) halunneensa tehdä nimenomaan tehdä televisioelokuvia eikä -näytelmiä. Uran suuri toteutumaton haave oli Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän televisiosovitus, josta hän oli jo ehtinyt tehdä valmiin käsikirjoituksen ja pitkälle laaditut suunnitelmat, ennen kuin päätti luopua aiheesta liian vähäisten resurssien takia. Kaisa Rastimo toteutti Hämäläisen romaanin sovituksen valkokangaselokuvana vuonna 1998 runsaan kahden miljoonan euron budjetilla.

Ilmiselvistä budjettirajoituksista huolimatta Elämän rouva, rouva Glad on sen verran onnistunut teos, että sen ohjaaja-käsikirjoittajalla olisi voinut olla annettavaa myös valkokangaselokuvan tekijänä. Sellaista Ritva Nuutinen ei kuitenkaan koskaan päässyt tekemään. Yritystä kuitenkin oli.

Syksyllä 1981 Nuutinen anoi Suomen elokuvasäätiöltä 50 000 markan tuotannonvalmistelutukea Marko Tapion Terassi-romaaniin pohjautuvaan elokuvahankkeeseensa. Anomukselleen hän toivoi pikaista käsittelyä, jotta hän olisi myönteisen päätöksen tullessa päässyt irtautumaan MTV:stä ja hänen ohjattavakseen keväälle 1982 varatusta Paavo Haavikon 18 valokuvaa -televisionäytelmästä. Myönteiselle päätökselle ei kuitenkaan ollut mitään edellytyksiä. Nuutisen hankkeella ei ollut tuotantoyhtiötä eikä hän sellaista halunnutkaan.

»Koska en haluaisi kokea samaa kuin muut ohjaajat, jotka ovat joutuneet myös taloudesta vastaaviksi tuottajiksi, ehdotankin kunnioittavasti, että Suomen elokuvasäätiö nimeäisi ko. elokuvan tuotantoekonomiasta ja tuotanto-organisaatiosta vastaavan henkilön», Nuutinen kirjoitti hakemuksessaan ja toivoi, että kyseinen henkilö hankkisi elokuvalle rahoituksen ja hoitaisi näyttelijöiden ja työryhmän sopimukset. Palkkansa tämä henkilö saisi Elokuvasäätiöltä, joka voisi sitten vähentää summan tuotannonvalmistelutuesta.

Elokuvasäätiö ei toiminut Ritva Nuutisen esittämällä tavalla kuin korkeintaan silloin, kun suomalaisia patistettiin valtiovallan taholta tekemään elokuvan yhdessä neuvostoliittolaisten tai unkarilaisten kanssa. Nuutinen sai anomukseensa kielteisen päätöksen, tietenkin, ja hanke raukesi siihen. Käsikirjoitus oli jo ilmeisesti pitkällä, ja Kari Sohlberg oli lupautunut elokuvan kuvaajaksi. Nuutinen pysyi MTV:n palkkalistoilla ja toteutti suunnitelmien mukaisesti Haavikon televisionäytelmän.

Elämän rouva, rouva Glad, Rikas ja kunniallinen, Vetää kaikista ovista, Hänen olivat linnut ja Kunniallinen petkuttaja on kaikki julkaistu DVD:llä.