FSC:n Tahvo Hirvonen luvattomista kuvarajauksista: "Tähän asiaan täytyy saada tolkku"

Sutkin (1993) uusi kuvarajaus, jonka Yle mestaroi tekijöiltä kysymättä. Kuvakaappaus DVD:ltä.

– Visuaalista kulttuuriperintöämme käsitellään täysin sattumanvaraisesti, toteaa Tahvo Hirvonen, Finnish Society of Cinematographersin (FSC) puheenjohtaja ja itsekin pitkän linjan elokuvaaja. Vuonna 1983 perustettu FSC on suomalaisten elokuvaajien yhteinen yhdistys.

Eilen uutisoimme Kari Väänäsen ohjaaman Sutki-televisioelokuvan (1993) uudesta digitoinnista, jonka yhteydessä Ylen teknikot ovat rajanneet elokuvan kuvan uudelleen. Yle ei konsultoinut asiassa ohjaaja Väänästä tai kuvaaja Juhani Heikkosta, vaikka näillä on tekijänoikeuslain puolesta moraaliset oikeudet töihinsä. Moraaliset oikeudet koskevat myös teosten esittämistä siinä muodossa kuin missä tekijät ovat ne esitettäväksi tarkoittaneet.

– Elokuvien levittäjät ja oikeuksienomistajat tuppaavat vähät välittämään elokuvista sellaisina kuin niiden tekijät ovat ne tehneet ja tarkoittaneet, Hirvonen sanoo. – Tekijöiltä ei välttämättä kysytä eikä heidän kitinöistään tarvitse välittää. Eiväthän he omista muuta kuin moraaliset oikeudet töihinsä, ja valitettavasti heidän nimensä on elokuvan krediiteissä.

Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985). Alkuperäinen mainoskuva. Arctic-Filmi Oy

Laajamittainen ongelma

Uusia digitaalisia jakelukanavia varten elokuvia ja tv-tuotantoja on alettu siirtää digitaaliseen muotoon Ylessä ja muuallakin. Korkeimman laadun takaamiseksi digitointi pitäisi tehdä alkuperäisistä kameranegatiiveista, jotka siten vaativat myös uuden värimäärittelyn. Ylessä on tehty digitointeja myös vanhoista esityskopioista; esimerkiksi Edvin Laineen (1905–1989) ohjaaman ja Olavi Tuomen (1932–2006) kuvaaman Täällä Pohjantähden alla -elokuvan (1968) digitointi tehtiin vanhasta esityskopiosta, vaikka alkuperäiset kameranegatiivitkin olisivat olleet käytettävissä.

– Optimaalisessa maailmassa materiaalisiirtoja on valvomassa elokuvan ohjaaja, kuvaaja ja äänittäjä. Silloin, kun näitä tekijöitä ei ole käytettävissä, tulisi käyttää lähintä mahdollista asiantuntijaa, joka on mieluusti ollut tekemisissä joko itse tuotannon tai sen tekijöiden kanssa, Hirvonen selvittää.

– Kysymys on ainoastaan uuden digitoinnin teettäjän ja siis maksajan omasta sivistystasosta ja ymmärryksestä, hän jatkaa.

Hirvosen mukaan sekä Yleisradiossa että Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa on tehty digitointeja, joita niiden kuvaajat eivät ole hyväksyneet. Ratkaisut ovat sitten vaihdelleet tapauksittain. Hirvonen ei erittele tapauksia, mutta yksi niistä on Rauni Mollbergin (1929–2007) ohjaama ja Esa Vuorisen kuvaama Tuntematon sotilas (1985), jonka pidennetty tv-versio digitoitiin muutama vuosi sitten. Kuvaajan yllätykseksi elokuvan kuva oli rajattu uudelleen, eikä Yle suostunut muuttamaan sitä takaisin alkuperäiseen. Muutos oli vastaava kuin Sutkissa, eli alkuperäinen 1,66:1-kuvasuhde oli muutettu 1,78:1-kuvasuhteeseen, jolloin huomattava osa kuvasta jää näkymättömiin. 1,78:1-kuvasuhde vastaa nykyisen laajakuvatelevision ruutua, jolloin kuvaan ei jää mustia palkkeja.

Tekijät ovat käytettävissä

Omalla kohdallaan Hirvonen on valvonut tekijänoikeuksiaan jo siinä vaiheessa, kun digitoinnista on tehty sopimus Ylen kanssa. – Olen edellyttänyt, että voin olla siirroissa, digitoinneissa ja värimäärittelyissä mukana tarkastamassa työn laadun ja vastaavuuden alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Näin asian tulisi olla ilman muuta, hän sanoo. – Tosin olen tehnyt kaiken tämän työn ilman korvausta, kokonaan omasta harrastuksestani ja omalla kustannuksellani. Tämäkin on väärin, Hirvonen täsmentää.

Hirvosen mukaan FSC on ilmoittanut KAVI:lle ja Ylelle, että heidän asiantuntemuksensa on käytettävissä digitointeja tehtäessä. – Mutta selvää on, että kukaan ei ole halukas maksamaan siitä mitään tekijöille, Hirvonen kertoo.

– Kaikesta tästä seuraa, että digitoinnit tehdään periaattella "katotaan, mitä siitä nyt sit tulee, sama se, mutta tehdään vaikka tälleen ja mitään ei saa maksaa".

Hirvosen viesti ja kanta on selvä. – Tähän asiaan täytyy saada tolkku, elokuvat tulee esittää kaikilla foorumeilla alkuperäisissä muodoissaan tekijöidensä hyväksyminä.