Puolalaisohjaaja Andrzej Wajda on kuollut
Andrzej Wajda. Kuva: Toutlecine
Puolalaisen elokuvan suurimpiin nimiin lukeutunut ohjaaja Andrzej Wajda kuoli sunnuntai-iltana varsovalaissairaalassa 90 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt maaliskuun 6. päivänä vuonna 1926. Wadjan kuolemasta uutisoi mm. The Hollywood Reporter.
Huononevasta terveydentilastaan huolimatta Wajda jatkoi työskentelyä viimeiseen saakka. Hänen kolmaskymmenesseitsemäs pitkä elokuvansa, Afterimage, valmistui tänä vuonna ja valittiin hiljattain Puolan Oscar-ehdokkaaksi. Taiteilija Wladyslaw Strzeminskin elämäkertaelokuva sai syyskuussa ensi-iltansa Toronton filmifestivaaleilla.
Toisen maailmansodan aikana aikuisikään ehtineen Wajdan isä murhattiin Katynin verilöylyssä, josta Wajda myöhemmin ohjasi elokuvan. Ylipäätään toinen maailmansota ja sen seuraamukset näyttelivät huomattavaa osaa Wajdan tuotannossa.
Elokuvakoulun käytyään Wajda ehti toimia yhdessä elokuvassa apulaisohjaajana, ennen kuin debytoi pitkän elokuvan ohjaajana Sukupolvella (1955), tarinalla toisen maailmansodan ajan Puolan nuorista. Wajda saavutti kansainvälistä menestystä toisella elokuvallaan, Kanal – kirottujen tiellä (1957), joka kertoi puolalaisen vastarintaliikkeen jäsenten paosta natsien miehittämältä alueelta. Elokuva kilpaili Cannesin filmifestivaalien pääpalkinnosta ja voitti siellä tuomariston erikoispalkinnon, jaetusti Ingmar Bergmanin Seitsemännen sinetin (1957) kanssa.
Zbigniew Cybulski (keskellä) elokuvassa Tuhkaa ja timanttia. Kuva: Kadr
Wajda lunasti paikkansa elokuvahistoriassa jo kolmannella elokuvallaan. Tuhkaa ja timanttia (1958) on sekin tarina Puolan lähihistoriasta, natsimiehityksen päättymisestä ja eripuraa synnyttävästä vapaudenpalautuksesta. Jerzy Wójcikin tyylikkäästi kuvaama mustavalkofilmi palkittiin valmistuessaan Venetsian filmifestivaaleilla ja huomioitiin kahdella BAFTA-ehdokkuudella, mutta myöhemmin se on saanut mainetta yhtenä sodanjälkeisen eurooppalaisen elokuvan klassikoista.
Puolalaisohjaajan ura jatkui erittäin tuotteliaana eurooppalaisen festivaalimenestyksen saattelemana: koko uransa aikana Wajda oli kuudesti Cannesin Kultainen palmu -ehdokkaana ja seitsemän kertaa Berliinin Kultainen karhu -ehdokkaana. Uutta kansainvälistä mainetta Wajda saavutti Luvatulla maalla (1975), tarinalla kolmesta 1900-luvun alun tehtailijasta ja heidän juoksustaan rahan perässä. Kolmituntinen elokuva sai parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden, jollaisilla myös Kartanon neidot (1979) ja Rautamies (1981) huomioitiin. Pian näiden filmien jälkeen Wajda ohjasi Ranskan vallankumouksen johtajasta kertoneen Dantonin (1983), yhden uransa suurimmista tuotannoista. Gérard Depardieun tähdittämästä ranskalais-puolalaisesta elokuvasta tuli menestys etenkin Ranskassa.
Työntäyteisen, kuusi elokuvaa kattaneen 1990-luvun jälkeen Wajda työskenteli harvakseltaan: uudella vuosituhannella hän ohjasi vain viisi elokuvaa. Jo 80 vuotta täytettyään Wajda sai valmiiksi uransa viimeisen menestysfilmin, Katynin (2007), joka kertoo hänen isänsäkin kohtaloksi koituneesta verilöylystä puolalaismetsässä vuonna 1940. Katyn huomioitiin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuudella, mutta tälläkin kertaa palkinto meni sivu suun. Oman Oscar-pystinsä Wajda sai tosin jo vuonna 2000, jolloin hänelle myönnettiin elämäntyöpalkinto viidestä vuosikymmenestä elokuvan palveluksessa.