pekkajapatkatuplajattipottidvd

PEKKA & PÄTKÄ JA TUPLAJÄTTIPOTTI
Suomi 1985

Ohjaus: Visa Mäkinen
Käsikirjoitus: Ismo Sajakorpi
Tuotanto: Visa Mäkinen / Tuotanto Visa Mäkinen Oy
Pääosissa: Mauri Kuosmanen, Jaakko Kallio, Kristiina Elstelä

1 tunti 33 minuuttia

Kahdeksan alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuneen elokuvan jälkeen porilainen Visa Mäkinen ohjasi ja tuotti uuden filmatisoinnin Ola Fogelbergin legendaarisesta sarjakuvasankari Pekka Puupäästä. Suomen Filmiteollisuus Oy tuotti vuosina 1953–1960 yhteensä kolmetoista Puupää-filmiä, jotka menestyivät hyvin elokuvateattereissa vielä 1970-luvullakin. Mäkisen kaksi Puupää-filmiä sen sijaan saivat yhteenlaskettunakin alle kymmenentuhatta katsojaa.

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti joutui kohtaamaan samat vaikeudet kuin samana vuonna valmistunut toinen Tuntematon sotilas: koko Suomen kansa tunsi nämä hahmot jo 1950-luvun elokuvista, eikä varsinkaan Pekan ja Pätkän tapauksessa yleisönsuosion perusteella voitu päätellä kansan halunneen uutta versiota.

Ilman Suomen elokuvasäätiön tukea elokuvansa tehneen Mäkisen suurin vitsaus oli auttamattoman pienet resurssit, jotka johtivat surkeisiin tuotantoarvoihin ja vähemmän nimekkäiden näyttelijöiden palkkaamiseen. Esa Pakarisen ja Masa Niemen aivan liian suuriin saappaisiin astuivat Mauri Kuosmanen ja Jaakko Kallio, joista edellinen oli tehnyt hienon roolin television klassikkosarjassa Reinikainen (1982), mutta jälkimmäinen ei senkään vertaa. Justiinaksi palkattu Kristiina Elstelä oli Kuosmasta ja Kalliota huomattavasti suurempi nimi, mutta ei hänkään Siiri Angerkosken tasoa ollut.

Ismo Sajakorven salanimellä K. Reisi kirjoittama Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti sijoittuu elokuvan valmistumisajan Helsinkiin, vaikka onkin Porissa kuvattu. Työtön ja rahaton Pekka asuu pienessä yksiössään yhtä köyhän ja työttömän alivuokralaisensa Pätkän kanssa. Pekka on nähnyt painajaista kaulinta heiluttavasta vaimostaan, jollaista hänellä ei tosin ole. Kun pojat ovat taas vailla ruokaa ja häätökin uhkaa, he lähtevät baariin lasilliselle (maitoa) ja Pätkä päättää naittaa Pekan jollekin vähänkin varakkaammalle naiselle. Justiina on sopivasti paikalla.

Sajakorven kolmas ja viimeinen käsikirjoitus Mäkiselle on melkoisen sekava, sillä varsinaiseen ideaan päästään vasta pitkän tovin jälkeen. Pekka on nimittäin perinyt Amerikan-tätinsä Pimpinellan seitsemän miljoonan omaisuuden, jonka hän saa vasta, jos pystyy ensin tuhlaamaan kokonaisen miljoonan yhdessä viikossa kaikenlaisiin turhuuksiin. Onneksi hänellä on Pätkä apunaan, vaikka asia ei tietysti Pätkälle kuulu.

Mäkinen ja Sajakorpi ovat tehneet talonmies Pikkaraisesta (Ilmari Saarelainen) hyvin suurieleisesti käyttäytyvän homoseksuaalin, jonka seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole epäilystäkään. Erikoista kyllä, tästä huolimatta Pekan ja Pätkän varsinkin tässä elokuvassa erikoiselta vaikuttavaa suhdetta ei käsitellä samaan tyyliin.

Kaikkea muuta kuin olennaiseen keskittyvä käsikirjoitus olisi kaivannut melkoista tiivistämistä, jotta puolitoistatuntinen elokuva ei tuntuisi kolmituntiselta. Pekka & Pätkä ja tuplajättipotin suurimmat ongelmat ovat nimenomaan sisällössä, löysässä kerronnassa ja joko yli, ali tai ilman huumoria vedetyissä roolisuorituksissa. Pakarista ja Niemeä on mahdoton korvata, mutta parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut. Seuraavaan Puupää-elokuvaansa ja -televisiosarjaansahan Mäkinen otti Esko Roineen Pekaksi, mutta muut näyttelijät pysyivät.

Teknisesti Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti on Mäkisen ehdotonta parhaimmistoa. Toki pienet resurssit näkyvät lavastusten vaatimattomuudessa ja vanhakantaisuudessa. Sen sijaan Keijo Mäkisen kuvauksessa on yritystä ja kokeilunhalukkuutta, eikä osa ulkokuvista olekaan lainkaan hullumpia. Teknisesti tämä Mäkisen filmi on huomattavasti korkeatasoisempi ja kunnianhimoisempi kuin Spede Pasasen – toisen Elokuvasäätiön tuen ulkopuolelle jääneen komedianikkarin – tuon ajan tuotannot.

Pääkolmikon rooliasuja myöten Mäkinen on yrittänyt toistaa T. J. Särkän tuottamien alkuperäisten Puupää-filmien kaavan ja menestyksen siinä kuitenkaan onnistumatta. Tehtävä oli toisaalta mahdoton tekijästä riippumatta. Elokuvassa on oma viehätyksensä, vaikka oikeastaan ainoa toimiva roolihahmo on Seppo Kolehmaisen näyttelemä tyhmä, mutta äkkipikainen korttelipoliisi puhevikoineen.

tahtitahti

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia, 2017
  Tekstitys: Ei tekstitystä
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 16:9 (1.66:1)
  Levyjä: 1

s

Kuvanlaatu on hyvä ja täysin toista luokkaa kuin Mäkisen muiden elokuvien DVD-julkaisuissa.