harjunpaajakylmakuolema

HARJUNPÄÄ OCH KALLA DÖDEN
Suomi 1983

Ohjaus: Åke Lindman
Käsikirjoitus: Åke Lindman, Kari Uusitalo
Tuotanto: Svenska TV-Teatern
Pääosissa: Johan Simberg, Pekka Laiho, Pirkko Mannola

4 x 50 minuuttia


Suomenkielisen romaanin filmaaminen ruotsinkielisenä, mutta hahmojen suomenkieliset nimet säilyttäen on yhtä järkeenkäypää kuin natsitarinan filmaaminen englanniksi. Tähän toteutustapaan on kuitenkin ohjaaja Åke Lindman päätynyt tehdessään ensimmäistä kaikkiaan neljästä Harjunpää-filmatisoinnistaan. Vuosivälillä 1983–1995 Lindman ohjasi Matti Yrjänä Joensuun romaaneista kolme televisiosarjaa ja yhden pitkän elokuvan, joista kaksi viimeistä tehtiin suomenkielisinä.

Joensuun kolmanteen Harjunpää-romaaniin perustuva Harjunpää ja kylmä kuolema seuraa päähenkilön ja tämän kollegoiden yrityksiä selvittää pari mysteeristä kuolemantapausta. Ensin löytyy junan alle jäänyt rouva ja pian merestä murhattu nuori nainen. Junan tölväisemän naisen tapauksen selvittäminen jää sikseen, vaikkakin molemmat kuolemantapaukset liittyvätkin toisiinsa. Nuoren naisen tapon takana ovat laitonta viinaa välittävä Nalle (Pekka Laiho), tämän naisystävä, kapakan omistava Rosita (Pirkko Mannola) ja Nallen viinaamenevä isäukko, kapteeni Karhu (Per-Olof Sirén).

harjunpaajakylmakuolema1t harjunpaajakylmakuolema2t

Seuraavana vuonna valkokankaalla Hunttalan Mattina koko Suomea huijannut Pekka Laiho on erinomaisessa vedossa muista vähät välittävänä pikkurikollisena, joka sotkeentuu suuremman luokan rikoksiin. Harmi, että Laihon kykyjä ei osattu kunnolla hyödyntää 1980-luvun suomalaisessa elokuvassa.

Mannolan näyttelijänlahjat olivat 1980-luvulla ainakin oman miehensä ohjauksessa aivan toista luokkaa kuin 1960-luvulla Aarne Tarkaksen komedioissa. Sirénin hahmoon tutustuminen alkaa lupaavasti, mutta alun jälkeen hän kokee elämänsä järkytyksen ja muuttuu tutisevaksi ja höpiseväksi kaljaveikoksi – aiemmin hän oli vain tutiseva kaljaveikko.

harjunpaajakylmakuolema3t harjunpaajakylmakuolema4t

Päärooliin Timo Harjunpääksi valittu Johan Simberg on ulkonäöltään ja käytökseltään niin perin tavallinen ihminen, ettei häntä parempaa Harjunpäätä olekaan. Mikäli tehtävään olisi haettu ihmistä, joka jo ulkonäöltään kiinnittää ihmisten huomion, olisi rooliin voinut hyvinkin laittaa ohjaaja Lindmanin itsensä. Simbergin Harjunpää on mies, jolla voi olla paljonkin valtaa ja tietoa, mutta sitä ei kukaan ulkopuolinen huomaa, ellei sitten satu olemaan hänen ”asiakkaansa”.

Harjunpään karaktääriä on tehty tutummaksi laittamalla tämä ajattelemaan ääneen lähes kaikissa kohtauksissa, joissa hän on yksin – ja myös monissa kohtauksissa, jossa hänellä on muutakin tekemistä kuin antaa ajatuksien rönsyillä. Liekö tähän päädytty siksi, ettei jaksettu nähdä vaivaa kertoa näitä asioita ilman rautalangasta vääntämistä ja turhia korostamisia – vai onko tarinaa pitänyt vain saada venytettyä neljään jaksoon riittäväksi? Sarjan tarina itsessäänhän ei ole kovinkaan kaksinen, mutta Lindman ohjaajana ja hienot näyttelijät pelastavat hyvin paljon.

harjunpaajakylmakuolema5t harjunpaajakylmakuolema6t

Harjunpään ja kylmän kuoleman sivurooleissa vilahtaa liuta vanhoja filmitähtiä. Roisto-Risto Mäkelä nähdään harmittomana lestinheittäjänä, Rolf ”Kalle Aaltonen” Labbart yhtenä poliiseista, Ghedi Lönnberg pyykkimuijana ja Rauha Rentola uteliaana naapurina.

Filmille kaunistelemattomasti kuvattu Harjunpää ja kylmä kuolema on elokuvalliselta toteutukseltaan melko tyypillistä Lindmania – positiivisessa mielessä. Pitkien filmien ohjaamisesta Lindmanilla oli kyllä jo tuolloin kokemusta, mutta koko 1970-luvun hän oli viettänyt tehden TV-draamaa. Siitä huolimatta Harjunpään ja kylmä kuoleman kuvakerronta on valkokangaselokuvista tuttua, vaikka Lindman onkin joutunut kuvaamaan teoksensa 1980-luvun televisioiden pienille kuvaruuduille. Miten hyvin se on niissä aikanaan toiminut, sitä on vaikea sanoa, sillä mikään lähikuvien sarja tämä ei ole.

1960-luvun Batman-televisiosarjan ystävät ”nauttinevat” yhdestä kohtauksesta, jossa käytetään vastaavanlaista värikästä, sarjakuvamaista ”tehostetta” nyrkiniskun yhteydessä.

Harjunpää ja kylmä kuolema on epätasaisuudestaankin huolimatta hyvä osoitus siitä, että Yleisradionkin 1980-luvun tuotannosta löytyy helmiä – ei vain kolmella markalla neljän seinän sisällä kuvattuja sketsisarjoja ym. videotekeleitä.


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi, ruotsi
  Ääni: Dolby Digital Mono
  Kuva: 4:3, väri
  Levyjä: 1

12

 

Osta tämä elokuva

 |