ONNEN-PEKKA
Suomi 1948

Ohjaus: Edvin Laine
Käsikirjoitus: Toivo Kauppinen
Tuotanto: T.J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus
Pääosissa: Veli-Matti, Edvin Laine, Ritva-Leena

1 tunti 17 minuuttia

Sittemmin sotaelokuvistaan tunnettu Edvin Laine oli 1940-luvulla SF-yhtiön epävirallinen satusetä, ohjaten lastenelokuvat Pikku-Matti maailmalla (1947), Onnen-Pekka (1948), Prinsessa Ruusunen (1949) sekä varttuneemmalle yleisölle suunnatun Kirkastuvan sävelen (1946), jossa kuitenkin lapsinäyttelijällä oli merkittävä osa. Pikku-Matin, Onnen-Pekan ja Kirkastuvan sävelen lapsitähtenä nähtiin Veli-Matti Kaitala (1935–1978), luonteva esiteini. Kaikkiaan Kaitala teki seitsemän filmiä, kaikki Laineen ohjauksessa; Tuntemattomassa sotilaassa hänellä oli Hauhian rooli.

Toivo ”Topias” Kauppisen käsikirjoittamassa Onnen-Pekassa Veli-Matti näyttelee Pekka-nimistä orpopoikaa, joka on vanhempiensa kuoltua asunut tätinsä (Mirjam Novero) luona. Pekan elämä kokee rajun muutoksen, kun hän saa kuulla perineensä erään tuomarin kartanon – miksi, sen hän saa kuulla vasta myöhemmin. Pekka saapuu kartanoon, löytää heti ystävän tuomarin työtoverista ja hyvästä ystävästä (Aarne Laine) sekä saa nopeasti kaverin myös kärttyisenä vanhana ukkona pidetystä everstistä (ohjaaja itse). Everstin ja siis myös edesmenneen tuomarin sisaret (Elsa Turakainen, Siiri Angerkoski, Verna Piponius) eivät kuitenkaan halua nähdä Pekkaa sen enempää asumassa kartannossa kuin sitä perimässäkään, ja päättävät tympeällä käytöksellään ajaa pojan tiehensä.

{slimbox#1 gl images/sf/onnenpekka1.jpg,images/sf/onnenpekka1_t.jpg,Edvin Laine: Onnen-Pekka;images/sf/onnenpekka2.jpg,images/sf/onnenpekka2_t.jpg,Edvin Laine: Onnen-Pekka; }

Onnen-Pekka on ennen kaikkea lastenelokuva, jonka huumori on tuttua ja lapsellista. Samoin tuttuja ovat myös roolihahmot aina kärttyisää, väärinymmärrettyä vanhusta myöten. Tästä huolimatta Laine on kuitenkin saanut aikaiseksi varsin hyvän koko perheen elokuvan, joka on sujuvammin ohjattu kuin monet hänen vakavammista ja uudemmistakin töistään. Laineen elokuvien vakiosäveltäjä Heikki Aaltoila on myös onnistunut tuttuun tapaansa.

Yksi elokuvan omituisimmista puolista on edesmenneen tuomarin ja tämän hyvän ystävän välit, sillä kaikki viittaa siihen, että kaksikko olisi ollut rakastavaisia. Tämä olisi tietysti melko erikoista, ottaen huomioon kyseessä olevan lastenelokuva ja vieläpä ajalta, jolloin homoja ei ollutkaan – ainakaan elokuvissa.


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU


Julkaisija:
Finnkino

Tekstitys:
Ei tekstitystä

Ääni:
Mono

Kuva:
4:3, mv

Levyjä:
1

Julkaistu osana SF-Elokuvaklassikot 18. -kokoelmaa yhdessä elokuvien Pikku-Matti maailmalla (1947), Aaltoska orkaniseeraa (1949) ja Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957) kanssa.

Osta tämä elokuva

 

Ensi-illat

Perjantai 22.3.

usjuliste luontosinfoniajuliste

puutarhajuhlatjuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

miehiajapoikiajuliste vedenneitojuliste aiti19juliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja