JOULUKSI KOTIIN
Suomi 1975

Ohjaus: Jaakko Pakkasvirta
Käsikirjoitus: Jaakko Pakkasvirta, Väinö Pennanen, Esa Vuorinen
Tuotanto: Jaakko Pakkasvirta
Pääosissa: Paavo Pentikäinen, Irma Martinkauppi

1 tunti 25 minuuttia

Suomalaisen miehen onni on nainen, auto, kesämökki ja oma tupa – tai näin ainakin oli, silloin joskus ennen. 1970-luvun alussa ei omakotitalon saantiin riittänyt, että oli rehellinen, niska limassa työtä painava veronmaksaja, joka olisi itse talonsa rakentanut ja sen perheensä kanssa loppuiäkseen asuttanut. Ei riittänyt Kekkosen aikaan edes sellainen nimi kuin Urho Suomalaisella oli.

Mikko Niskasen Kahdeksasta surmanluodista muistettava Paavo Pentikäinen tulkitsee minimalistisen aidosti Suomalaista, joka elää yhdessä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa vuokralla erään pikkuseikoistakin valittavan muorin talon yläkerrassa. Rakennustyömailta leipänsä hankkiva Suomalainen aloittaa oman talon rakentamisen tavoitteenaan päästä jo jouluksi omaan kotiin. Syksy on jo pitkällä, joten kiirehän siinä tulee, kun vielä terveyskin alkaa reistailla entistä enemmän.

{slimbox#1 gl images/sf/jouluksikotiin1.jpg,images/sf/jouluksikotiin1_t.jpg,Jaakko Pakkasvirta: Jouluksi kotiin; images/sf/jouluksikotiin2.jpg,images/sf/jouluksikotiin2_t.jpg,Jaakko Pakkasvirta: Jouluksi kotiin; }

Jaakko Pakkasvirran elokuva ei ole sen enempää joulufilmi kuin hyvänmielenkertomuskaan. Se on realistinen kuvaus tavallisen työväenluokan miehen elämästä ja maailman palkasta, jonka kuvaamiseen lopussa sotketaan sosialismi aivan turhaan, sillä politiikasta kiinnostumatonkin tietää sen karun totuuden, mitä Jouluksi kotiin kuvaa. Totuus onkin avainsana Pakkasvirran elokuvan kohdalla, jonka kuvallinen ilmaisu on oman aikansa kotimaisen TV-dokumentin erittäin onnistunutta jäljittelemistä. Voisikin sanoa, että Pakkasvirran filmi on yksi ensimmäisistä suomalaisista "mukadokumenteista".

Käsikirjoitus tukee elokuvan dokumentaarisuutta, sillä se kertoo täysin yllätyksettömän ja tapahtumaköyhän tarinan omakotitaloa rakentavasta miehestä ja tämän perheestä – mukana ei ole minkäänlaisia sivujuonia, ei suuria vastavoimia (köyhyyttä ja elon kulkua lukuun ottamatta), ei suuria kysymyksiä muusta kuin siitä, valmistuuko talo aikanaan, tosin taustalla kysymys siitä, näinkö on aina käyvä. Näin ollen elokuvaan on laitettu myös yksi täysin turha ja merkityksetön sekä ikävä kyllä myös tylsä kohtaus, jossa Suomalaisen kanssa jonkinlaiseen torvisoittokuntaan kuuluvat vaarit hakevat entisen työväentalon soittimia kunnan varastosta. Melkeinpä voisi väittää, että kohtaus on mukana elokuvassa vain siksi, että kriitikot siihen tarttuisivat.

Lisäksi dokumentaarisuutta tukevat Pentikäisen kertojaääni sekä lähes kaikkien muiden roolien miehittäminen amatööreillä, joiden esiintyminen on yhtä luontevaa tai epäluontevaa kuin dokumenteissa nähtävien ihmisten. Sivuosanäyttelijöistä luontevimpia ovat Suomalaisen tytärtä ja poikaa esittävät lapset, jotka siis ovat varmasti helpommin kyenneet eläytymään rooleihinsa kuin aikuisikäiset untuvikot.

Filmi toi Pakkasvirralle parhaan ohjaajan Jussin ja pääpalkintoehdokkuuden Moskovan elokuvajuhlilta.


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU


Julkaisija:
Finnkino

Tekstitys:
Ei tekstitystä

Ääni:
Mono

Kuva:
16:9, mv

Levyjä:
1

Ikäraja:
3

Julkaistu omana julkaisunaan ja osana Ohjaajan Jaakko Pakkasvirran elokuvat -kokoelmaa yhdessä elokuvien Runoilija ja muusa, Pedon merkki ja Ulvova mylläri kanssa.

Osta tämä elokuva

 | 

Ensi-illat

Keskiviikko 22.5.

aladdinjuliste

Perjantai 24.5.

phenomenajul ternetninjajul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

elvisjaonervajuliste angrybirds2teaserjul aatosjaaminejuliste veeranmaaginenelamajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja