RAKKAUS KAHLEISSA
Suomi 1955

Ohjaus: William Markus
Käsikirjoitus: Erik Westerberg
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus
Pääosissa: Åke Lindman, Pentti Siimes

1 tunti 19 minuuttia

Pentti Siimes näytteli William Markuksen ohjauksessa peräti kuusi kertaa eli kaikissa Markuksen ohjaustöissä paitsi Neiti talonmiehessä (1955) ja Lumisten metsien tytössä (1960). Siimes oli ja on yhä yksi tärkeimmistä suomalaisista elokuvanäyttelijöistä, jota varsinkin uran alkupuolella käytettiin usein vakavissa rooleissa vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan Siimes on näytellessään värikkäitä ja selkeästi ainakin käytökseltään jos ei mieleltäänkin tavallisesta kadunmiehestä eroavia hahmoja, kuten Komisario Palmu -elokuvissa. Siitä huolimatta, että Siimes koomikkona oli suorastaan huikea eräässä Speden sketsissä rintaliivejä ostavana ujommanpuoleisena miehenä, eivät hänelle vakavissa töissä sellaiset roolit sovi, sillä Siimeksestä ja hänen töistään huokuva älykkyys ja hänen oma tietoisuus itsestään tekevät näyttelemisen huomaamattomaan tyyliin hänelle mahdottomaksi. Luulisin.

William Markus, joka sai liian vähän arvostusta sekä kriitikoilta että yleisöltä ansaitsisi tulla nyt uudelleen suuren yleisön tietoisuuteen, vaikka hän ei ajat sitten tyhjää potkaisseena siitä itse pääsisikään nauttimaan. Mutta meidänhän ei tarvitse pitää Markuksen kuin kenenkään muunkaan elokuvista sen vuoksi, että tekijästä tuntuisi hyvältä – me voimme pitää niistä, jos ne meistä itsestämme tuntuvat hyvältä. Tekijä on täysin merkityksetön, vain lopputulos ratkaisee – mustavalkoisesti ajateltuna ainakin.

{slimbox#1 gl images/sf/rakkauskahleissa1.jpg,images/sf/rakkauskahleissa1_t.jpg,William Markus: Rakkaus kahleissa (alkuperäinen pressikuva); images/sf/rakkauskahleissa2.jpg,images/sf/rakkauskahleissa2_t.jpg,William Markus: Rakkaus kahleissa (alkuperäinen pressikuva); }

Markuksen kaikki kahdeksan ohjaustyötä nähneenä ja niistä jo puolet unohtaneena voin todeta, että Rakkaus kahleissa on niistä paras ja Lumisten metsien tyttö hyvä kakkonen. Näissä filmeissä Markus yritti tuoda jotakin uutta niihin kymmeniin  ellei satoihin kertoihin erilaisina variaatioina kerrottuihin kotimaisiin koti, uskonto, isänmaa -tarinoihin, joiden taustalla soi suuret sävelet ja rakkaus oli kiihkeääkin kiihkeämpää halaamista. Markuksen elokuvissa rakkaus on myös seksiä ja se on jälleen yksi seikka, joka erottaa hänen filminsä – erityisesti elokuvan Rakkaus kahleissa – aikansa muista kotimaisista. Yhtä paljon se on myös ollut syynä siihen, että hänen filminsä joutuivat sensuurin hampaisiin – se, ettei tissiä sopinut näyttää filmissä kertoo enemmän ikärajoista päättäneiden henkilöiden mahdollisista selvittämättömistä ajatuksistaan kuin siitä, mihin Suomen kansa oli valmis. Kun 1960-luvulla paljasta pintaa vihdoin saatiin enemmän filmeihin (ja silti yhä kovin viattomasti), eivät siitä muut kuin korkeintaan kukkahattutädit ja vastaavat seniilit valittaneet.

Nyt itse asiaan. Elokuvassa Rakkaus kahleissa kerrotaan hyvin moraalinen tarina puhtaasta omastatunnosta ja siitä, mikä elämässä on tärkeintä: läheiset ja rakkaat ihmiset, heistä huolehtiminen ja heidän huolehtimaksi tuleminen, ei raha.

Åke Lindmanin ja Pentti Siimeksen näyttelemät veljekset elävät yhdessä rakastamansa äidin (Annikki Linnoila) ja juopottelevan, mutta sympaattisen ja pohjimmiltaan hyväsydämisen isänsä (Pentti Irjala) kanssa tehden töitä, rakastaen ja miettien sitä, miten voisivat parantaa toimeentuloaan ja sen avulla toteuttaa niitä yksinkertaisia haaveita kuten naida tyttöystävänsä. Åken näyttelemän Pertin tyttöystävä on lämmin ja viaton hyvän perheen tyttö (tuottaja T. J. Särkän sihteeri Pirjo Lindahl), Siimeksen näyttelemän Martin mielitietty (Marjatta Kallio) sen sijaan on kova gimma ja jakaa enemmän kuin posteljooni.

{slimbox#1 gl images/sf/williammarkus1.jpg,images/sf/williammarkus1_t.jpg,William Markus näyttelijänä Teuvo Tulion Hornankoskessa vuonna 1949 (alkuperäinen pressikuva); images/sf/tjsarkka1.jpg,images/sf/tjsarkka1_t.jpg,Tuottaja T. J. Särkkä (alkuperäinen pressikuva); }

Rahapulassa oleva Martti käyttää ammattitaitoaan hyväksi ja murtautuu yhdessä kavereidensa kanssa erään firman konttoriin, jonka kassakaapin he räjäyttävät. Ennen kuin he pääsevät käsiksi rahoihin, pakenevat he paikalta kuultuaan rappukäytävästä uhkaavia ääniä. He eivät sitä saa tietää, mutta tuohon konttoriin ja avonaisen kassakaapin ääreen ilmestyy Pertti, joka oli nähnyt ikkunasta epäilyttävää liikehdintää. Tilaisuus tekee varkaan ja Pertistä rikkaan miehen, mutta pian poliisisetä (Eino Kaipainen) löytää Martin jäljille sormenjälkien perusteella ja pidättää tämän. Nyt alkaa Pertin elämänkoulu: mennäkö ja kertoa totuus ja pelastaa veljensä vai jättää sievoinen summa rahaa vanhemmille ja karata ulkomaille yhdessä rakkaansa kanssa. Lienee hyvin selvää, mitä pohjimmiltaan kunnollinen ja rehellinen suomalainen mies lopulta tekee.

Sen lisäksi, että Siimeksen Penttiä tässä arvostelussa jo hieman ylistettiin, on kehuttava Lindmania. Hieman samantyylisen roolin kuin Rakkaus kahleissa -filmissä hän teki pari vuotta myöhemmin Toivo Särkän hienossa elokuvassa 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957), jossa hän Markuksen filmin tavoin kertoi sisäisestä tuskastaan hyvin näkyvällä tavalla. Osa voisi pitää sitä huonona näyttelemisenä, mutta henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Lindmanin kaltainen kaveri tuskin turhia murehti ja silloin kun hän jotain murehti, se kyllä näkyi naamasta.

Markuksen ohjaustyö on oikein mukavaa katseltavaa. Syyllisyyttä potevan Pertin kävellessä pitkin Helsinkiä löytyy kaltereita muistuttavia ”rakennelmia” aidoista ja porteista, melkeinpä mistä vain – keksintö ei ole lainkaan uusi, mutta se on mukava lisä eikä se ole filmin ainoa hieno yksityiskohta. Elokuvallista katseltavaa on myös Markuksen Helsinki-kuva: alussa se on syksyisen kylmä ja mereltä puhaltava tuuli tekee siitä hyvin ankean ja kuolleen paikan, jossa tehtaat savuttavat ja junanraiteet muistuttavat siitä, että ehkä muualta löytyisi parempaa elämää. Mutta kun Pertti on ”puhdistautunut”, on auringonnousun hyväilemä Helsinki kaunis ja elinvoimainen pieni kaupunki. Katselunautintoa lisää huumori, joka on tarkoituksellisestikin sekä veitsenterävää että hölmöä samanaikaisesti.

William Markuksen Rakkaus kahleissa ei ole paras suomalainen elokuva, ei edes julkaisuvuotensa paras kotimainen, mutta se on oikein hyvä filmi, jonka tekemiseen on ollut muitakin syitä kuin tilipäivän odottaminen ja baskerin pitäminen pelkästä pitämisen ilosta. Suomalainen elokuva todistaa jälleen, ettei sen tarvitse hävetä minkään muun maan rinnalla – ei tuolloin, ei nyt, toivottavasti ei huomennakaan.



LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaisija:
Finnkino (19.11.2010)
Tekstitys:
Ei tekstitystä
Ääni:
Mono
Kuva:
4:3 (1.33:1), mv
Levyjä:
1
Ikäraja:
15

Tekniseltä tasoltaan mukiinmenevä julkaisu, vaikka parempaankin olisi pystytty.

Osta tämä elokuva

 

Ensi-illat

Perjantai 22.3.

usjuliste luontosinfoniajuliste

puutarhajuhlatjuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

miehiajapoikiajuliste vedenneitojuliste aiti19juliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja