LAMPAANSYÖJÄT
Suomi 1972

Ohjaus: Seppo Huunonen
Käsikirjoitus: Seppo Huunonen, Pekka Hakala, Veikko Huovinen
Tuotanto: Seppo Huunonen
Pääosissa: Leo Lastumäki, Heikki Kinnunen

1 tunti 28 minuuttia

Lampaansyöjät on juuri sellainen elokuva, jolla on oma uskollistakin uskollisempi katsojakuntansa, joka löytää siitä jokaisella katselukerralla jotakin uutta. Se ei tarkoita sitä, etteikö se kelpaisi myös suuremmalle yleisölle, saihan filmi aikoinaan elokuvateattereissa yli 340 000 katsojaa. Ohjaaja Seppo Huunonen nautti yleisön suuresta suosiosta myös Piilopirtti-filmillään 1970-luvun lopulla, mutta silti hänen nimensä on täysin unohtunut.

Veikko Huovisen vuonna 1970 ilmestyneeseen romaaniin perustuva elokuva on pieni, mutta hersyvän hauska tarina suomalaisesta miehestä. Loistavissa pääosissa – ja melkeinpä ainoissa osissa – ovat Leo Lastumäen näyttelemä Valtteri ja Heikki Kinnusen esittämä Sepe, kaksi enemmän tai vähemmän räjähtäneennäköistä suomalaista perusmiestä, jotka vanhoina hyvinä ystävinä tapaavat sovitusti rautatieasemalla ja suuntaavat sieltä Sepen valkoisella Saabilla kohti maaseudun rauhaa.

Sepe ja Valtteri ovat päättäneet tehdä todellisen irtioton harmaasta arjesta viettämällä kesälomansa retkivarusteiden kera korvessa ja järvenrannalla keskellä luontoa ja sen hiljaisuutta, nauttien siinä samalla mahdollisimman paljon viinaa ja ”salamurhaten” erään lampaan, jonka he pistelevät loman aikana poskeensa. Pahaa-aavistamaton lammas ei välttämättä kaverusten päähänpistosta perusta, mutta tilan isäntä tuskin pistää pahakseen, kun he vielä lähettävät nimettöminä postikortin mukana kunnon korvauksen elukasta. Nimittäin varkaisiin he eivät ole lähteneet, vaan saalistamaan ja hakemaan jännitystä elämään, tekemään sitä mitä ihmiset on luotu tekemään.

Taustalla soi Vexi Salmen sanoittamat ja Tapio Rautavaaran esittämät aiheeseen sopivat laulut, suomalainen luonto on kauneimmillaan, tunnelma on rento ja näiden kaverusten seura mitä hauskinta. Kaksikko innostuu myös pohtimaan kaikenlaista, olipa kyseessä sitten jätealan yrityksen nimi, aamuheräämisen vaikeus tai naisen alapää, siitä kyllä syntyy juttua.

Kuvanveistäjänäkin taiteillut ja dokumenttielokuvien jälkeen debyyttinsä pitkän näytelmäelokuvan ohjaajana tällä filmillä tehneen Huunosen (s. 1939) elokuva on selkeästi oman aikansa tuote, mutta kaikkein positiivisimmalla tavalla. Se eroaa 1960-luvun ja sitä aikaisemmista kotimaisista elokuvista kuin yö päivästä: perinteitä rikotaan, kun uutta kokeillaan. Ja ilohan sitä on vielä neljä vuosikymmentä myöhemminkin katsella, vaikka henkilökohtaisesti itse pidin nimenomaan elokuvan humoristisuudesta kaikkein eniten, en sen filosofisesta tarjonnasta.

Välillä se on niin uskomaton, että alkaa epäilemään tekijöillä olleen erittäin paljon onnea matkassa tai heidän olleen humalassa, koska ei tällaista muuten synny. Lampaansyöjät on elokuva, jota ei jätä ketään kylmäksi.



LISÄMATERIAALI

Huunosen Aikahahmoja-dokumentti ja kaksi Lampaansyöjien traileria. Mukana myös Huunosen Piilopirtti- ja Karvat-elokuvien trailerit.

DVD-JULKAISU

Julkaisija:
Finnkino
Tekstitys:
Ei tekstitystä
Ääni:
Mono
Kuva:
16:9 väri
Levyjä:
1
Ikäraja:
11

Osta tämä elokuva

 

Ensi-illat

Perjantai 22.3.

usjuliste luontosinfoniajuliste

puutarhajuhlatjuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

miehiajapoikiajuliste vedenneitojuliste aiti19juliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja