HELPPO ELÄMÄ – 2. KAUSI
Suomi 2010

Ohjaus: Veikko Aaltonen
Käsikirjoitus: Roope Lehtinen, Mikko Pöllä, Timo Varpio
Tuotanto: Tarja Ahava, Mikko Pöllä
Pääosissa: Carl-Kristian Rundman, Anu Sinisalo

8 tuntia 20 minuuttia

Helpon elämän ensimmäinen tuotantokausi tarjosi jotakin piristävän uutta kotimaisen televisioviihteen rintamalla: näennäisesti normaalia elämää elävä Mikkosten perhe oli paperilla köyhä, mutta todellisuudessa heillä ei ollut rahasta pulaa, sillä isä Tapio (Carl-Kristian Rundman) elätti perheensä tekemällä rikoksia Ekin (Taneli Mäkelä) laskuun. Perheen teini-ikäiset lapset olivat asiasta autuaan tietämättömiä, ja helppo elämä oli muokannut vanhemmista, erityisesti Jaanasta (Anu Sinisalo) ylimielisen narsistin, jonka elämä muuttui vähemmän helpoksi Tapion jäätyä poliisin (Kari Sorvali) haaviin.

Ensimmäinen tuotantokausi oli hyvää draamaa, johon oli onnistuneesti sekoitettu kuivaa huumoria. Sen lisäksi se oli vieläpä ns. koukuttava sarja yrittämättä sitä erityisesti ja tuotantoarvotkin olivat kohdallaan. Menestyshän siitä tuli sekä katsojalukujen että palkintojen osalta, joten toinen tuotantokausi pääsi starttaamaan tänä keväänä. Siitä tuli kuitenkin samanlainen kuin mitä elokuvien jatko-osista yleensä: vain varjo alkuperäisestä, joka pilaa siitä jääneet hyvät muistot.

Jos mahdollista, Helpon elämän henkilökavalkadi on entistäkin vastenmielisempi. Kaikki sarjassa esiintyvät henkilöt ovat sinisilmäisiä ja harhaanjohdettavia idiootteja ja osa vielä sen lisäksi itsekin kusettajia. Jaanan roolihahmosta ensimmäisellä kaudella löytyneet sympaattiset puolet on pidetty tällä kertaa poissa,  joten tuloksena on läpeensä kuvottava henkilö, jonka toivoisi vain yksinkertaisesti katoavan sarjasta tavalla tai toisella. Se on harmi, sillä Sinisalo tekee loistavan roolisuorituksen, joka toimisi puolentoista tunnin elokuvassa täydellisesti, mutta kun hänen esittämänsä henkilön vastenmielisyyttä täytyy jaksaa useita tunteja kestävän tv-sarjan ajan, on se vähän kuin joutuisi olemaan oikeassa elämässä tekemisissä jonkun vastaavanlaisen henkilön kanssa. Korostan: Sinisalon roolisuorituksessa ei ole mitään vikaa, vain hänen näyttelemässään hahmossa.

Niinpä yhden ilmeen mies Carl-Kristian Rundman osoittautuu sarjan miellyttävimmäksi ihmiseksi. Hänen näyttelemänsä Tapio on pinnan alla samanlainen kaveri kuin kuka tahansa, mutta ympäristön ja erityisesti vaimon asettamat järjettömät odotukset ovat saaneet hänet sortumaan rikosten tekemiseen. Nyt Tapsa on puhelinmyyjä, niska limassa töitä paiskiva tavallinen tallaaja, eikä puhelinmyyjä erityisemmin kiihota vaimoa tai anna mahdollisuutta merenrantatalon ostamiseen Helsingistä. Kun maailmantalouden nykytilanne osoittautuu työnantajille hyväksi tekosyyksi irtisanoa työntekijöitä oman ahneuden takia, saa Tapsakin kengänjäljen persuuksiinsa, mutta hän ei lannistu: vaimon saa tyytyväiseksi, kunhan tekee vähän laittomuuksia, sillä rikoshan kannattaa aina.

Paljon on tekijöillä sanottavaa koko Suomen kansalle, jotta sen eri yhteiskunta- ja ikäluokkia edustavat tädit ja sedät voisivat paremmin ymmärtää maailman menoa. Pohjola ei ole enää (kirjaimellisesti) sinisilmäisten paratiisi, nyt se on täynnä vaaroja, joiden taustalla on vain ja ainoastaan ahneus. On sakkolihan perässä juoksevaa uskontohihhulia, venäläistä gangsteria, vekkulipoliiseja, linssiin viilaavia sisaruksia, abortteja, alkoholin väärinkäyttöä, kaikenlaista on. Kellään ei ole asiat hyvin, kaikki hyvät ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja pahat pohjimmiltaan hyviä eikä varkaiden keskuudessakaan enää tunneta kunnioitusta.

Lyhyesti sanottuna Veikko Aaltosen, jonka ansioluettelosta löytyy Juoksuhaudantien kaltaisia menestyselokuvia, ohjaama 12-osainen toinen tuotantokausi on kaukana siitä, mitä ensimmäinen oli. Sen mukaan maailma on niin kiero ja paha paikka, että edes pullakahvintuoksuiseen mummolaan ei voi enää luottaa. Mauri Suménin ajoittain erittäin ylidramaattisesta musiikista huolimatta sarjassa ei kuitenkaan jäädä tilannetta surkuttelemaan, vaan henkilöt päättävät kostaa vedättämällä vedättäjiään. Ajoittain se on kuin parodiaa, välillä se on taas kuin elävästä elämästä ja lopulta kuitenkin vain keskivertoa televisiodraamaa.



LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaisija:
PAN Vision
Tekstitys:
Ei tekstitystä
Ääni:
Dolby Digital 5.1, Stereo
Kuva:
16:9 anamorfinen widescreen (1.78:1)
Levyjä:
2
Ikäraja:
13

Kiitokset arvostelukappaleesta PAN Visionille!

Osta tämä elokuva

 | 

Ensi-illat

Keskiviikko 22.5.

aladdinjuliste

Perjantai 24.5.

phenomenajul ternetninjajul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

elvisjaonervajuliste angrybirds2teaserjul aatosjaaminejuliste veeranmaaginenelamajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja