uunoturhapuro1still
Spede Pasanen Uuno Turhapuron kuvauksissa. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto

Lehtivalokuvaaja Markku Lepolan (1946–2016) ensimmäisen Uuno Turhapuro -elokuvan kuvauksissa ottamat seitsemän värivalokuvaa näyttävät, miltä Suomen elokuvahistorian menestyksekkäimmän elokuvasarjan ensimmäinen osa olisi voinut näyttää, jos se olisi kuvattu väreissä.

Tuottaja Spede Pasaselle (1930–2001) ominaisesti ensimmäisen Uuno Turhapuro -elokuvan kuvauksissa hyödynnettiin kaikkein halvinta saatavilla ollutta tekniikkaa. Vuonna 1973 se tarkoitti käytännössä sitä, että elokuvan sisäkuvat otettiin Yleisradion tv-studiossa videolle ja tämä video taas siirrettiin Lontoossa filmille. Elokuvan harvat ulkokuvat kuvattiin 16 mm:n mustavalkofilmille. Suomessa nämä yhdisteltiin valmiiksi elokuvaksi ja sen jälkeen levennettiin 35 mm:n esityskopioiksi. Tällä tavoin varmistettiin sekä alhaiset kustannukset että taatusti huonoin mahdollinen tekninen laatu.

uunoturhapuro2still
Vesa-Matti Loiri ja Marjatta Raita. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto

Uuno Turhapurosta ei olisi tullut värielokuvaa edes silloin, jos Pasanen olisi saanut hankkeeseen Elokuvasäätiöltä anomansa tuotantolainan, sillä säätiölle toimittamassaan suunnitelmassa Pasanen mainitsee elokuvan olevan mustavalkoinen. Kustannusarviossa Pasanen on varannut kuvanegatiiviin vain 9 000 markkaa, joka vastaa inflaatioon suhteutettunakin vain 10 000 euroa. Elokuvan kokonaiskustannusarvio oli puoli miljoonaa markkaa.

uunoturhapuro3still
Turhapurojen asunto oli yksi elokuvan harvoista tapahtumapaikoista. Se lavastettiin Yleisradion tv-studioon. Kuva. Markku Lepola / Museovirasto

Pasanen oli jo 1960-luvun lopulla tuottanut yhden koko illan värielokuvan, Pohjan tähteet (1969). Aiemmin samana vuonna Pasasen porukka teki Leikkikalugangsterin, jossa viimeiset 14 minuuttia eli noin 400 metriä oli värifilmiä. Pasasen seuraava väreissä kuvattu tuotanto oli hänen itsensä ohjaama Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979), jonka jälkeen Pasanen ei enää tuottanut yhtäkään mustavalkoelokuvaa.

 uunoturhapuro5still
Pasanen näytteli itse Härski Hartikaisen roolin. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto

Uuno Turhapuro tehtiin pikavauhtia: se kuvattiin kesä- ja heinäkuussa noin parissa viikossa ja ensi-iltansa se sai jo elokuun lopulla. Katsojia kertyi runsaat 610 000, noin satatuhatta vähemmän kuin Rauni Mollbergin samanvuotiselle esikoisohjaukselle Maa on syntinen laulu. Kokkosen ja Mollbergin elokuvat jäivät koko 1970-luvun katsotuimmiksi kotimaisiksi elokuviksi. Mollbergin elokuvan katsojaluvuissa ohi mentiin vasta vuonna 1984, kun vuorossa oli Kokkosen ohjaama yhdeksäs Turhapuro-elokuva, Uuno Turhapuro armeijan leivissä.

uunoturhapuro4still
Raita ja Loiri. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto

uunoturhapuro6still
Loiri, Kokkonen ja studiokohtaukset kuvannut Antero Takala. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto

uunoturhapuro7still

 

 

Tämä juttu on julkaistu vuonna 2019 toisessa muodossa.

Poikki! – toteutumattomat kotimaiset elokuvat

Ensi-illat

Keskiviikko 28.7.

petterikaniinijulisteuusi

Perjantai 30.7.

petterikaniinijulisteuusi petterikaniinijulisteuusi

petterikaniinijulisteuusi

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

luokkakokous3jul perunajuliste2 sihjajuliste lapinlahtijul

Lisää kotimaisia ensi-iltoja