Hanhivaaran tutkimukset jatkuvat DVD:llä – Mänttäri kertoo Kirstilä-filmatisoinneistaan

Anssi Mänttäri (vasemmalla), kuvaaja Heikki Katajisto (kameran takana) ja Antti Litja (selin) Jumalia ei uhmata -elokuvan kuvauksissa Sisiliassa. Kuva: VLMedia

Viime syksynä 70 vuotta täyttäneen Pentti Kirstilän liki parissakymmenessä romaanissa seikkailut ylikonstaapeli Lauri Hanhivaara on jälleen ajankohtainen myös elävän kuvan puolella, kun Anssi Mänttärin kaikki viisi Hanhivaara-televisiosovitusta julkaistiin hiljattain DVD-tallenteina. Mänttäri vastasi lyhyesti muutamaan kysymykseen koskien hänen Hanhivaara-saagaansa, jota ei pariinkymmeneen vuoteen nähty missään.

Kirstilän romaaneissa heti esikoisteoksesta lähtien seikkaillut Hanhivaara nähtiin ensimmäisen kerran televisiossa vuonna 1985. Seppo Wallinin ohjaama ja MTV:n tuottama kolmiosainen Jäähyväiset lasihevoselle -sarja pohjautui Kirstilän neljänteen romaaniin. Ensimmäisenä Hanhivaarana nähtiin Tapani Perttu, jonka Antti Litja "korvasi" seuraavassa Kirstilä-sovituksessa. Matti Kassilan ohjaama Jäähyväiset presidentille (1987) toi Hanhivaaran hahmon ensimmäisen ja toistaiseksi myös viimeisen kerran valkokankaalle. Sen jälkeen Hanhivaara on ollut mukana kuudessa tv-tuotannossa, joista viisi on Mänttärin ohjaamia. Neljästi Litja on palannut rooliinsa.

Isku suoneen pohjautui vanhaan elokuvakäsikirjoitukseen

Mänttäri kertoo idean Hanhivaara-televisioelokuviin lähteneen yksinkertaisesti siitä, että Kirstilä ja hän olivat kavereita. Kassilan vuotta aiemmin valmistunut elokuva ei Mänttärin mukaan vaikuttanut päätökseen ”millään tavoin”. – Yhteistyö Kirstilän kanssa oli saumatonta. Pena ei puuttunut mihinkään, ja minä kunnioitin kirjojen kieltä ja henkeä, Mänttäri kertoo.

Mänttärin Hanhivaara-sovituksista ensimmäisenä kuvaruutuihin ehti kolmiosainen Isku suoneen -sarja, joka seurasi huumekauppaa ja -salakuljetusta Helsingissä. Alkuperäisessä romaanissa päähenkilö oli huumepoliisi Kaistila. – Isku suoneen -kirjan poliisi muutettiin Hanhivaaraksi, jotta saatiin joka osaan sama poliisi, käsikirjoituksenkin laatinut Mänttäri myöntää. 

Isku suoneen -romaanin pohjana oli Kirstilän Suomi-Filmi Oy:lle 1980-luvun alussa kirjoittama elokuvakäsikirjoitus, joka ei koskaan edennyt tuotantoon saakka yhtiön jo lyötyä pillit pussiin Tulitikkuja lainaamassa -elokuvan (1980) jälkeen. Mänttäri ei kuitenkaan haaveillut Hanhivaaran siirtämisestä valkokankaalle. – Hanhivaaroista ei koskaan mietitty pitkää elokuvaa, hän sanoo. – Mutta Kirstilän Sinivalkoisista jäähyväisistä ehkä joku kaunis päivä, Mänttäri jatkaa.

Vuonna 1986 ilmestynyt Sinivalkoiset jäähyväiset kertoo vakuutuspetoksen tehneestä Lasse Virtasesta, joka hävittää salkullisen rahaa ja joutuu kohtaamaan häntä ja rahasalkkua Kreikassa odottavan naisystävänsä tyhjätaskuna.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Antti Litja Sisiliassa elokuvassa Jumalia ei uhmata. Kuva: VLMedia

Jumalia ei humata Sisiliassa

Mänttärin pitkien elokuvien tapaan myös Hanhivaarat-teokset tehtiin halvalla, mutta ei liian halvalla: vuonna 1988 valmistuneet ensimmäiset kolme osaa kuvattiin filmille, toisin kuin monet MTV:n sen aikaisista tuotannoista. – Maikkari tilasi ja rahoitti, ja rahat riittivät, Mänttäri sanoo.

MTV:lle elokuvat tilannut Jorma Sairanen kertoi toimitetussa Daddy Cool -muistelmateoksessaan, kuinka Jumalia ei uhmata -elokuvaa kuvattaessa Sisiliassa päänäyttelijä Litja saapui paikalle pitkän ryyppyputken jälkeen. – Kirjoitin [sen elokuvan] kolmeen kertaan. Aina sen mukaan, missä kunnossa Litja oli, Mänttäri kertoo. – Ensimmäisessä versiossa – ja kirjassa – Hanhivaara oli jo heti alussa Sisiliassa. Toisen ja kolmannen version kirjoitin siellä Sisiliassa ja lisäsin Juuso Hirvikankaan esittämän poliisin tarinaan. Juusohan oli paikalla äänittäjänä.

Litjan elokuvaura alkoi studioelokuvan aikakaudella, mutta ensimmäiset tähtiroolinsa hän teki vasta 1970-luvulla Risto Jarvan kolmessa erittäin suositussa värikomediassa. Mänttärin Hanhivaara-filmeissä nähtiin myös niitä näyttelijöitä, joiden suosio oli suuri studioelokuvan aikaan, mutta sen jälkeen kysyntää oli paljon vähemmän. Isku suoneen -sarjassa Matti Oravistolla oli iso rooli ja Isku vasten kasvoja -filmissä nähtiin Ritva Arvelo ja Martti Katajisto, edellinen suuremmassa ja jälkimmäinen pienessä puheroolissa.

Kaikki kolme näyttelijää olivat tuttuja muistakin MTV:n tuotannoista, mutta Mänttärin mukaan tv-yhtiön palkkalistoilla he eivät olleet. – Oravistoon olin tutustunut jo Mikko Niskasen Sissien kuvauksissa vuonna 1962 ja Arvelo oli näytellyt aiemmin minulla Rakkauselokuvassa (1984). Martti Katajisto sattui sopimaan rooliin.

Isku suoneen -sarjan Matti Oravisto (vasemmalla) oli Mänttärin vanha kaveri ja monien filmien näyttelijä.

Viimeisimmässä Hanhivaara-sovituksessa, Jäähyväiset ilman kyyneleitä -sarjassa (1999) Hanhivaaraa näytteli Raimo Grönberg, joka on tuttu valkokankaalta muun muassa vanhana Olavi Virtana Timo Koivusalon samannimisestä elokuvasta. Mänttärin aiemmista Hanhivaara-teoksista poiketen tämän tilaajana oli TV2, joka oli vuonna 1993 tuottanut Taisto-Bertil Orsmaan ohjaaman Jäähyväiset rakkaimmalle -sarjan. – Siinä Hanhivaaraa esitti Raimo Grönberg. TV2 halusi esittää uuden ja vanhan Hanhivaaran peräkkäin [ja Grönbergin Hanhivaaraksi]. Tein mielelläni töitä Grönberginkin kanssa. Ei mitään dramatiikkaa näissä valinnoissa, Mänttäri vastaa kysyttäessä näyttelijävaihdoksen syistä.

77-vuotias Mänttäri on työskennellyt elokuvan parissa yli puolen vuosisadan ajan ja esikoispitkästäkin, Pyhästä perheestä (1976), on jo yli 40 vuotta. Työ jatkuu yhä. – Lopetin pitkän fiktion kuvaukset pari kuukautta sitten. Tyylilaji sama kuin minulla yleensä, Mänttäri vihjaa. – Ensi-ilta lienee ensi vuoden kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlilla. Nimi puuttuu vielä, hän päättää.

Kassilan ja Mänttärin Hanhivaara-filmit ovat nyt saatavilla DVD-tallenteina.

Päivitetty 21.1. klo 12.45. Korjattu eri sarjojen järjestystä.