suomifilmikokoelma11

Ranskalaisten Lumièren veljesten vuonna 1895 ”keksimä” elokuva saapui nopeasti Suomeenkin, mutta kotimaisen näytelmäelokuvatuotannon syntyminen vaati muutakin kuin vain huoneen ja projektorin. Ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkappale, Aleksis Kiven Nummisuutarit ilmestyi vuonna 1865 ja sai kantaesityksensä vasta vuonna 1875. Se kuvastaa hyvin sitä tilannetta, missä Suomessa oltiin elokuvan syntymähetkellä.

Elokuva oli alusta alkaen taatusti ohimenevä villitys ja viihdemuoto, jonka varaan ei kannattaisi rakentaa mitään suurta. Kun todellisuus osoittautui sittenkin aivan toisenlaiseksi ja elokuva vuodesta toiseen kestäväksi, yhä kasvavaksi liikealaksi, alkoi myös suomalaisia yrittäjiä ilmaantua. Maahan nousi kiinteitä elokuvateattereita, ja valokuvaajat hankkivat ulkomailta elokuvakameroita, joilla filminauhalle tarttui lyhyitä dokumenttipätkiä suurimmista kaupungeista ja pian myös lyhyitä fiktioelokuvia. Pääpaino oli komedioissa tai pikemminkin farsseissa, joita voitiin halvalla tuottaa ja jotka naurattaisivat niin vauvaa kuin vaariakin.

1910-luvulla tilanne muuttui, elokuvista tuli kunnianhimoisempia, tehtiin vakavaakin ja jopa pitkiä, yli tunnin mittaisia filmejä. Kun toimeen suomalaisen elokuvateollisuuden ja väkisinkin myös -taiteen synnyttämiseksi ryhdyttiin oli myöskin etenemisvauhti kova: kaikki eteni harppauksittain, ei lyhin askelin. Kaiken tämän kehityksen kärjessä oli vuonna 1919 perustettu Suomen Filmikuvaamo Oy, joka vuodesta 1921 lähtien tunnettiin nimellä Suomi-Filmi Oy. Elokuvateatterissa työskennellyt ja kiertueteattereille kulisseja maalannut Erkki Karu (1887–1935) oli yhtiön perustaja ja johtotähti, joka kuitenkin 1930-luvun alussa joutui pankin epäsuosioon ja sai lähteä. Karu perusti sitten Suomen Filmiteollisuus Oy:n (SF), josta tuli vielä Suomi-Filmiäkin suurempi ja komeampi laitos T. J. Särkän käsissä. Karun elämä loppui jo vuonna 1935 aivokalvontulehdukseen.

erkkikarumyrskyluodon2
Erkki Karu Myrskyluodon kalastajan (1925) kuvauksissa.

Suomi-Filmin ensimmäiset omat elokuvat olivat lyhyitä komedioita, joita Karu itse ohjasi. Resurssien vähäisyyttä kuvastaa se, että myös sisäkuvat jouduttiin kuvaamaan ulos pystytetyissä lavasteissa, sillä sähkö ja lamput olivat liian kalliita. Nämä ensimmäiset kokeilut osoittavat Karulla ja kuvaaja Frans Ekebomilla (1889–1965) olleen elokuvanteon perusteet hyvin hallussa, vaikka oppi jouduttiin hankkimaan pääasiassa ulkomaisesta kirjallisuudesta ja katsomalla ulkomaisia elokuvia. Ylipäätään nämä ensimmäiset elokuvamiehet (ja miehiähän he kaikki olivat) joutuivat opettelemaan kaiken itse. Ulkomaille ei ollut mahdollista lähteä vuosien opintomatkoille, mutta sen sijaan pian oli varaa tuottaa ulkomaalaisia tekijöitä Suomeen. 1920–1940-luvuilla Suomen kahteen suurimpaan yhtiöön palkattiin viisi ulkomaalaista kuvaajaa, jotka toivat mukanaan uutta näkemystä ja osaamista, jollaista liiaksi kirjalliseen sisältöön kiintynyt suomalainen äänielokuva kaipasikin. Mutta pakon sanelema ”omavaraisuus”, pysytteleminen kotimaisissa voimissa niin tekijöiden kuin aiheidenkin osalta, johti myös siihen, että lopulta sellainen asia kuin suomalainen elokuva saattoi syntyä.

Siirryttyään pitkien elokuvien pariin Karu siirsi kepeät komediat sivuun ja teki suomalaiskansallisia aiheita, joissa aito rakkaus kotimaahan leijui kaiken yllä. Karun ensimmäiset suurtyöt olivat juuri tuon Nummisuutarien vuoden 1923 filmatisointi ja samana vuonna valmistunut Koskenlaskijan morsiamen filmatisointi. Suurimmat ja kauneimmat työnsä Karu teki mykkäelokuvan aikaan, sillä äänen tultua hänkin alkoi mennä filmatun teatterin puolelle ja unohti kertoa tarinansa kuvin. Siinä hän ei suinkaan ollut ainoa, mutta poikkeuksiakin oli. Yksi niistä oli Valentin Vaala (1909–1976), joka vuonna 1935 tuli Suomi-Filmille ohjaajaksi ja tekikin yhtiölle vuoteen 1963 mennessä kaikkiaan lähes 40 pitkää elokuvaa. Vaala oli yhtä kuin Suomi-Filmi, hänen elokuviensa menestyksellä yhtiön tuotantopuoli pysyi pystyssä, hänen elokuviaan ihailtiin ja katsottiin. Kaiken lisäksi Vaalan ohjaustyöt kattavat koko yhtiön vuosien 1920–1980 pitkistä näytelmäelokuvista noin kolmasosan.

1940-luvulta lähtien Vaalan kanssa Suomi-Filmin vakio-ohjaajia olivat myös Ilmari Unho (1906–1961) ja Hannu Leminen (1910–1997). Karun tilalle tuotantopäälliköksi ja ohjaajaksi tullut Risto Orko (1899–2001) ohjasi hänkin toistakymmentä elokuvaa, mutta 1940-luvun puolestavälistä lähtien Orko keskittyi kasvavan yhtiön johtamiseen.

sinutminatahdon1still
Suomi-Filmin toimitusjohtaja, tuottaja Risto Orko ja talon tärkein ohjaaja Valentin Vaala elokuvan Sinut minä tahdon (1949) kuvauksissa.

Kilpailu Särkän SF:ää vastaan osoittautui nopeasti toivottomaksi ainakin elokuvien määrän osalta. Vaikka Särkän tallissa syntyi liuta Suomen parhaimmista elokuvista, myös kehnoja tekeleitä mahtui joukkoon yllin kyllin. Suomi-Filmillä säilyi tietynlainen laatu alusta loppuun saakka. Tekemällä vähemmän elokuvia Suomi-Filmillä voitiin satsata enemmän aikaa yhden filmin hiomiseen, mutta myöskin usein näin tehtiin sellaisten aiheiden kanssa, mihin ei olisi kannattanut niin paljon rahaa satsata. Usein unohdetaan SF:n 1950-luvun iskelmä- ja rillumarei-elokuvia moittiessa, että Suomi-Filmi tuotti läpi 1940-luvun erittäin kömpelöitä ”dekkarielokuvia”, joiden suurin viehätysvoima on yleensä niiden kotikutoisuudessa ja kauniissa näyttelijöissä.

Suomi-Filmin pitkien elokuvien tuotanto alkoi Ollin oppivuosista (1920) ja päättyi Tulitikkujen lainaamiseen (1980). Kuudessakymmenessä vuodessa valmistui (laskutavasta riippuen noin) 144 pitkää elokuvaa. Määrässä se jää toiseksi vain SF:lle, joka tuotti 237 elokuvaa 29:ssä vuodessa.

 

suomifilmikokoelma2

Muutama vuosi sitten kauppoihin tuli Suomen Filmiteollisuus – Täydellinen kokoelma -niminen Suomen suurin DVD-tallennejulkaisu, joka sisälsi yhtiön kaikki pitkät elokuvat kahta dokumenttia sekä Avaruusraketilla rakkauteen -yhteistuotantoa lukuun ottamatta. 234:n elokuvan kokoelmassa oli nelisenkymmentä elokuvaa, joita ei ollut aiemmin julkaistu DVD:llä. Nyt joulumarkkinoille ilmestyi Suomi-Filmin kokoelma, joka oikeasti on täydellinen: siinä on kaikki yhtiön pitkät elokuvat – myös ne alkupään tuotannot, jotka ovat säilyneet vain epätäydellisinä kopioina. Kokoelmassa ei ole niitä pitkän elokuvan mitat täyttäviä tilausfilmejä, joita ei koskaan tarkoitettu yleiseen levitykseen. Sen sijaan mukana ovat yleiseen levitykseen tarkoitetut, mutta vain harvojen ihmisten näkemät teokset kuten Luonnon kätköissä (1963), dia- eli värikääntöfilmille kuvattu hyvin amatöörimäinen luontodokumentti, sekä alle 50-minuuttinen väreissä kuvattu ”nudistielokuva” Väreitä (1965). Kummassakaan ei ole hurraamista.

Kaikkiaan kokoelmassa on 156 eri filmiä 136:lla levyllä. Kokoelman tuotannosta on vastannut Kansallinen audiovisuaalinen instituutti eli KAVI, joka osti kaikki Suomi-Filmin elokuvat muutamia vuosia sitten. Pienen budjettinsa kanssa painivalta KAVI:lta tämä kokoelma on epäilemättä ollut melkoinen voimainponnistus, sillä monet kokoelman elokuvista nähdään nyt ensimmäisen kerran DVD:llä ja kaikkia ei ollut entuudestaan saatettu esityskuntoonkaan. Pieni budjetti on myös syynä siihen, miksei joissakin kokoelman mykkäelokuvissa ole musiikkia (tai mitään ääniraitaa) lainkaan: uuden musiikin tuottaminen tai valmiin ostaminen tällaiseen määrään olisi ollut niin kallista, ettei koko kokoelmaa olisi kannattanut tehdä. Maksuttoman tai puoli-ilmaisen musiikin valitseminen ja sovittaminen kuhunkin filmiin olisi vienyt vähäisellä miehityksellä pyörivältä laitokselta ikuisuuden. Kuulemma kaikki mykkäelokuvat haluttiin kuitenkin ottaa kokoelmalle mukaan, vaikka sitten ilman mitään ääntä.

Yksi näkyvimpiä eroja SF:n ja Suomi-Filmin kokoelmien välillä on lähtömateriaali: SF-kokoelman levyistä valtaosa on tehty Yleisradion vanhoista tv-mastereista, kun taas Suomi-Filmi kokoelma sisältää jopa täysin restauroituja tai vähintään esityskopiosta digitoituja versioita elokuvista. Kun Suomi-Filmi itse julkaisi muutamia elokuviaan DVD:llä vuosikymmenen alussa, ei se liiemmin välittänyt kopioiden laadusta, ja näitä jälkiä KAVI on nyt paikannut. Esimerkiksi Viimeinen savotta (1977) on kokoelmassa täysin uutena kopiona ja alkuperäisellä kuvasuhteellaankin, toisin kuin vanhalla DVD:llä, jolla voi tämän kokoelman myötä heittää vesilintua.

Suomi-Filmi-kokoelmassa yhdistyvät korkea tekninen laatu ja elokuvien määrä ainutlaatuisella tavalla, ja varmasti se tulee myöskin jäämään DVD-aikakauden suurimmaksi saavutukseksi Suomessa. KAVI:n työryhmä ansaitsisi työstään Betoni-Jussin tai jonkun muun tunnustuksen, mutta tuskin sellaista saa. Osa kiitoksesta kuuluu VLMedia Oy:lle, joka vastaa tämän kuin myöskin Suomen Filmiteollisuuden ja Fennada-Filmin DVD-kokoelmien levityksestä.

Se, että Suomen elokuvatuotanto oli niin kauan pitkälti vain kolmen suuren yhtiön harteilla, oli sittenkin suomalaisten onni. Suomen Filmiteollisuus, Suomi-Filmi ja Fennada-Filmi tuottivat vuosina 1920–1980 yhteensä yli 400 pitkää elokuvaa, valtaosan niistä vuoteen 1963 mennessä. Tämä määrä edustaa noin neljäsosaa kaikista Suomessa tähän päivään mennessä tehdyistä pitkistä elokuvista, fiktioista ja dokumenteista. Ja koska näiden yhtiöiden koko tuotannot ovat samoilla omistajilla, elävät ne nyt DVD:llä, televisiossa ja tulevaisuudessa myöskin internetissä.

 

Suomi-Filmi-kokoelmaa myydään ainakin KAVI:n päämajassa Helsingissä, VLMedian verkkokaupassa, muissa suurissa verkkokaupoissa sekä suurissa päivittäistavaramyymälöissä ja tavarataloissa.


Kokoelmaan sisältyvät elokuvat:

X = Ensimmäistä kertaa DVD:llä.

ALLE 60-MINUUTTISET ELOKUVAT:
VUOSI OHJAUS  
Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus [11 min] 1920 Erkki Karu X
Sotagulashi Kaiun häiritty kesäloma [19 min] 1920 Erkki Karu X
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa
alun perin 61 min, mutta säilynyt vajaana (44 min)
1921 Teuvo Puro X
Kihlaus
alun perin yli 50 min, mutta säilynyt vajaana (40 min)
1922 Teuvo Puro X
Kun isällä on hammassärky [17 min] 1923 Erkki Karu X
Suursalon häät
alun perin 77 min, mutta säilynyt vajaana (48 min)
1924 Konrad Tallroth X
Myrskyluodon kalastaja
alun perin 79 min, mutta säilynyt vajaana (69 min)
1924 Erkki Karu X
Suvinen satu
alun perin 98 min, mutta säilynyt vajaana (18 min)
1925 Erkki Karu X
Ruotsin kuningasparin vierailu [dokumentti]
alun perin 53 min, mutta säilynyt vajaana (27 min)
1925 Erkki Karu X
Runoilija muuttaa [34 min] 1927 Erkki Karu X
H.M. Norjan kuninkaan Haakon VII vierailu Suomessa [dok, 32 min] 1928 Erkki Karu X
Kuningaspäivät Helsingissä toukok. 15.–17. p. 1928 [dok]
alun perin 37 min, mutta säilynyt vajaana (17 min)
1928 Erkki Karu X
Suomi matkailumaana [dok, 47 min] 1931 Erkki Karu X
Pikku myyjätär [22 min lyhennetty versio] 1933 Georg Malmstén X
Joulupukin työpaja [22 min] 1948 Holger Harrivirta X
Väreitä [44 min] 1965 Ilmari Saarikivi X
Se oli vuonna 1923... Kun isällä on hammassärky [28 min] 1969 Erkki Karu
Kari Uusitalo
X
PITKÄT ELOKUVAT (vähintään 60 minuuttia):      
Ollin oppivuodet 1920 Teuvo Puro X
Anna-Liisa 1922 Teuvo Puro  
Finlandia [dokumentti] 1922 Erkki Karu
Eero Leväluoma
X
Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia 1922 Konrad Tallroth  X
Koskenlaskijan morsian 1923 Erkki Karu X
Rautakylän vanha parooni 1923 Karl Fager X
Nummisuutarit 1923 Erkki Karu X
Polyteekkarifilmi 1924 Hra Lindroos X
Pohjalaisia 1925 Jalmari Lahdensuo  
Murtovarkaus 1926 Harry Roeck Hansen
Erkki Kivijärvi
X
Muurmanin pakolaiset 1927 Erkki Karu X
Noidan kirot 1927 Teuvo Puro X
Vaihdokas 1927 Teuvo Puro X
Nuori luotsi 1928 Erkki Karu X
Tukkijoella 1928 Axel Slangus
Wilho Ilmari
X
Meidän poikamme 1929 Erkki Karu  
Korkein voitto 1929 Carl von Haartman X
Kahden tanssin välillä 1930 Waldemar Wohlström X
Kajastus 1930 Carl von Haartman X
Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin 1931 Jaakko Korhonen X
Rovastin häämatkat 1931 Jaakko Korhonen X
Tukkipojan morsian 1931 Erkki Karu X
Olenko minä tullut haaremiin 1932 Waldemar Wohlström X
Ne 45 000 1933 Erkki Karu
Risto Orko
X
Meidän poikamme merellä 1933 Erkki Karu  
Voi meitä! Anoppi tulee 1933 Erkki Karu X
Herrat täysihoidossa 1933 Risto Orko X
Minä ja ministeri 1934 Risto Orko X
Siltalan pehtoori 1934 Risto Orko  
Kaikki rakastavat 1935 Valentin Vaala  
VMV 6 1936 Risto Orko  
Vaimoke 1936 Valentin Vaala  
Mieheke 1936 Valentin Vaala  
Ja alla oli tulinen järvi 1937 Risto Orko X
Koskenlaskijan morsian 1937 Valentin Vaala  
Juurakon Hulda 1937 Valentin Vaala  
Miehen kylkiluu 1937 Orvo Saarikivi X
Niskavuoren naiset 1938 Valentin Vaala  
Jääkärin morsian 1938 Risto Orko  
Poikamiesten holhokki 1938 Orvo Saarikivi X
Markan tähden 1938 Risto Orko X
Sysmäläinen 1938 Valentin Vaala  
Vihreä kulta 1939 Valentin Vaala  
Hätävara 1939 Orvo Saarikivi  
Aktivistit 1939 Risto Orko  
Avoveteen 1939 Orvo Saarikivi X
Rikas tyttö 1939 Valentin Vaala  
Punahousut 1939 Ilmari Unho X
Tottisalmen perillinen 1940 Orvo Saarikivi  
Taistelun tie [dokumentti] 1940 Risto Orko  
Kyökin puolella 1940 Risto Orko X
Anu ja Mikko 1940 Orvo Saarikivi X
Kersantilleko Emma nauroi? 1940 Ilmari Unho X
Jumalan myrsky 1940 Valentin Vaala X
Poikani pääkonsuli 1940 Ilmari Unho X
Antreas ja syntinen Jolanda 1940 Valentin Vaala X
Viimeinen vieras 1941 Ville Salminen
Arvi Tuomi
X
Poretta eli Keisarin uudet pisteet 1941 Ilmari Unho X
Morsian yllättää 1941 Valentin Vaala  
Ryhmy ja Romppainen 1941 Risto Orko  
Neljä naista 1942 Ilmari Unho X
Varaventtiili 1942 Valentin Vaala  
Kuollut mies rakastuu 1942 Ilmari Unho X
Synnin puumerkki 1942 Jorma Nortimo X
Yli rajan 1942 Wilho Ilmari X
Hopeakihlajaiset 1942 Wilho Ilmari X
Keinumorsian 1943 Valentin Vaala X
Syntynyt terve tyttö 1943 Ilmari Unho X
Jees ja just 1943 Risto Orko X
Neiti Tuittupää 1943 Valentin Vaala  
Tositarkoituksella 1943 Valentin Vaala  
Miehen kunnia 1943 Ilmari Unho X
Kirkastettu sydän 1943 Ilmari Unho X
Herra ja ylhäisyys 1944 Jorma Nortimo  
Kuollut mies vihastuu 1944 Ilmari Unho X
Dynamiittityttö 1944 Valentin Vaala  
Kartanon naiset 1944 Ilmari Unho X
Linnaisten vihreä kamari 1945 Valentin Vaala  
Kolmastoista koputus 1945 Ilmari Unho X
Valkoisen neilikan velho 1945 Ilmari Unho  
Vuokrasulhanen 1945 Valentin Vaala X
Viikon tyttö 1946 Valentin Vaala  
Minä elän 1946 Ilmari Unho X
Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä 1946 Valentin Vaala  
Pimeänpirtin hävitys 1947 Ilmari Unho X
Koskenkylän laulu 1947 Ilmari Unho X
Maaret – tunturien tyttö 1947 Valentin Vaala X
Kilroy sen teki 1948 Ilmari Unho  
Hormoonit valloillaan 1948 Orvo Saarikivi X
Ihmiset suviyössä 1948 Valentin Vaala  
Ruusu ja kulkuri 1948 Valentin Vaala X
Kalle-Kustaa Korkin seikkailut 1949 Ilmari Unho  
Kanavan laidalla 1949 Ilmari Unho X
Sinut minä tahdon 1949 Valentin Vaala X
Jossain on railo 1949 Valentin Vaala X
Amor hoi! 1950 Hannu Leminen X
Härmästä poikia kymmenen 1950 Ilmari Unho  
Gabriel, tule takaisin 1951 Valentin Vaala  
Sadan miekan mies 1951 Ilmari Unho  
Kesäillan valssi 1951 Hannu Leminen  
Kuisma ja Helinä 1951 Ilmari Unho X
Kulkurin tyttö 1952 Valentin Vaala X
Jees, olympialaiset, sanoi Ryhmy 1952 Ilmari Unho X
Hän tuli ikkunasta 1952 Hannu Leminen X
Rengasmatka eli peräkylän pikajuna 1952 Ilmari Unho X
Omena putoaa 1952 Valentin Vaala  
Huhtikuu tulee 1953 Valentin Vaala X
Sillankorvan emäntä 1953 Ilmari Unho X
Siltalan pehtoori 1953 Valentin Vaala  
Morsiusseppele 1954 Hannu Leminen X
Herrojen Eeva 1954 Yrjö Kostermaa X
Minäkö isä! 1954 Valentin Vaala X
Oi, muistatkos... 1954 Jorma Nortimo X
Onnelliset 1954 Hannu Leminen X
Minä ja mieheni morsian 1955 Valentin Vaala X
Lähellä syntiä 1955 Hannu Leminen X
Riihalan valtias 1956 Hannu Leminen X
Yhteinen vaimomme 1956 Valentin Vaala X
Ratkaisun päivät 1956 Hannu Leminen X
Muuan sulhasmies 1956 Hannu Leminen X
Nummisuutarit 1957 Valentin Vaala  
Vieras mies 1957 Hannu Leminen X
Nuori mylläri 1958 Valentin Vaala  
Niskavuoren naiset 1958 Valentin Vaala  
Sampo 1959 Aleksander Ptushko  
Taistelujen tie [dok] 1960 Risto Orko X
Nuoruus vauhdissa 1961 Valentin Vaala X
Pikku Pietarin piha 1961 Jack Witikka  
Kolmen kaupungin kasvot [dok] 1962 Matti Kassila X
Totuus on armoton 1963 Valentin Vaala X
Luonnon kätköissä [dok] 1964 Harry Lewing
Berndt von Grönhagen
X
Onnelliset leikit 1964 Aito Mäkinen, Esko Elstelä X
Vaaksa vaaraa 1965 Aito Mäkinen X
Tunteita 1966 Kalevi Korte
Jaakko Talaskivi
Leena Salokangas
Asko Tolonen
X
Johan nyt on markkinat! 1966 Aarne Tarkas X
Mannerheim – Suomen marsalkka [dok] 1968 Kari Uusitalo  
Päämaja 1970 Matti Kassila  
Viimeinen savotta 1977 Edvin Laine  
Tulitikkuja lainaamassa 1980 Leonid Gaidai, Risto Orko X