Salaman Juhannustanssit jäi suomalaisilta filmaamatta
Hannu Salaman (s. 1936) neljäs romaani Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964. Pari vuotta myöhemmin Salama istui oikeuden edessä vastaamassa syytteisiin jumalanpilkasta liittyen kyseisen teoksen sisältöön. Tuomio tuli: kolme kuukautta ehdollista vankeutta, josta Kekkonen Salaman myöhemmin armahti. Sen sijaan kirjan kustantanut Otava jäi ilman armoa: se joutui maksamaan 46 000 markan (nykyrahassa noin 80 000 euron) sakot ja sensuroimaan jumalanpilkkasyytteen aiheuttaneet osat kirjan uusista painoksista. Alkuperäiseen asuunsa kirja palasi vasta vuonna 1990.
Juhannustanssien filmatisointioikeuksista syntyi jonkinasteinen kilpailu, joka päättyi ruotsalaisen Sisufilmin voittoon. Helmikuussa 1970 Keski-Uusimaa uutisoi romaanin filmatisointioikeuksien varausajan päättymisestä, kun ruotsalaisyhtiö ei vieläkään ollut saanut elokuvaa tehdyksi. Samassa uutisessa kerrottiin Veli-Matti Saikkosen aikeista tarttua seuraavaksi Juhannustanssien filmaamiseen, kunhan hän ensin saisi Takiaispallon (1970) valmiiksi. Saikkonen kertoi tämänpäiväisessä puhelinhaastattelussa, ettei ollut syytä uskoa elokuvan joutuvan sensuurin kouriin romaanin tavoin.
Saikkosen elokuvahankkeen taustalla olivat ohjaajan muistikuvien mukaan Filmi-Jatta, Arno Carlstedt ja Jörn Donner, mutta kun tekijäryhmälle selvisi romaanin oikeuksien olevan jo ruotsalaisyhtiöllä, he luopuivat hankkeesta kokonaan. Saikkonen ei siis koskaan päässyt filmaamaan Juhannustansseja – eikä muitakaan Salaman teoksia. Hän oli jo 1960-luvun puolella Jouko Turkan kanssa sovittanut Salaman Se tavallinen tarina -esikoisromaanin (1961) näytelmäksi, joka tammikuussa 1970 otettiin Tampereen Teatterin ohjelmistoon. Siellä sitä esitettiin vain yhdeksän kertaa. Kun Se tavallinen tarina -romaanista tehtiin televisioelokuva vuonna 1972 MTV:n tuottamana, oli ohjaajana Veikko Kerttula, joka voitti työstään parhaan ohjauksen Jussin.
Saikkosen ura teatterilevityksen saaneiden elokuvien tekijänä alkoi ja loppui Takiaispallolla, joka oli kuitenkin varsin hyvä menestys: 445 000 nykyeurolla tuotettu mustavalkofilmi sai yli 100 000 katsojaa. Suulliset sopimukset Carlstedtin kanssa verojenmaksusta aiheuttivat Saikkoselle vakavat jälkiveroseuraamukset, jonka jälkeen häntä ei enää kiinnostanut jatkaa yhteistyötä Carlstedtin kanssa. Eläkkeelle jäämiseensä saakka Saikkonen jatkoi työskentelyä teatterin ja television parissa, ohjaten mm. televisioelokuvaklassikot Manillaköysi (1976) ja Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet (1977), joita Yleisradio ei ole vieläkään julkaissut DVD:llä. Takiaispallon televisiosarjaversio sen sijaan on saatavilla DVD-tallenteena.
Ruotsalaiselokuva tuotantoon
13. päivänä kesäkuuta 1970 Sisufilmin ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Arne Stivell aloitti Juhannustanssien filmaustyöt, jotka suoritettiin 30. syyskuuta mennessä Ruotsissa, Ahvenanmaalla ja Ekenäsissä. Ruotsinkielinen ja täysin ruotsalaisin voimin tehdyn elokuvan roolihahmojen nimet säilyivät suomalaisina. Monet elokuvan näyttelijöistä olivat aiemmin esiintyneet ruotsalaisissa pehmopornoelokuvissa.
Ruotsissa Juhannustanssit sai ensi-iltansa 25. tammikuuta 1971, mutta Tukholmassa se nähtiin vasta 13. maaliskuuta. Kriitikot haukkuivat elokuvan pystyyn sekä Ruotsissa että myöhemmin Suomessakin. Neljä päivää elokuvan Ruotsin-ensi-illan jälkeen Juhannustanssit alkoi pyöriä Helsingissä samanaikaisesti kolmessa ensi-iltateatterissa, mutta romaanin maineeseen nähden yleisömenestys maanlaajuisesta teatterilevityksestä jäi vaatimattomaksi: 49 734 katsojaa. Ruotsin elokuvateattereissakin Juhannustanssit näki vain 86 700 katsojaa.
Vuonna 1982 Kinostolla lienee ollut tarkoitus tuoda elokuva uudelleen teattereihin, mutta koska ikäraja ei laskenut K16:sta, Kinosto ei huolinut sitä levitykseen. R-Video julkaisi elokuvan VHS-tallenteena saman vuosikymmenen aikana.
Sensuroimattomana Juhannustanssien elokuvaversiokaan ei Suomeen kelvannut. 90-minuuttisen elokuvan Suomessa levitetyllä versiolla oli pituutta 86 minuuttia.
Ruotsin elokuvainstituutin tiedossa ei ole Stivellin elokuvan oikeudenomistajaa. Eräässä vaiheessa oikeudet kuuluivat Monakoon rekisteröidylle Arne Stivell International -yhtiölle, joka ei ole enää toiminnassa. Stivell kuoli 1997, eikä hänellä tiettävästi ole yhtään elossa olevaa sukulaista.
Juhannustanssit teatteriin ja televisioon
Juhannustanssien teatterisovitus sai ensi-iltansa vuonna 1981, mutta yleisömenestys jäi melko vaatimattomaksi. Pari vuotta myöhemmin romaanista tehtiin vihdoinkin kotimainen elokuvasovitus, mutta vain televisiolevitykseen. Eija-Elina Bergholmin ohjaama ja TV2:n tuottama 130-minuuttinen TV-filmi valmistui Salaman romaanin ollessa jo lähes 20 vuotta vanha.
Siinä näkijä missä tekijä (1972) sai Salaman romaaneista tehdyistä näytelmistä parhaimman yleisömenestyksen. Näytelmäversion kantaesitys oli Helsingin Kaupunginteatterissa syyskuussa 1976, ja sen 78 esitystä saivat yhteensä 55 354 katsojaa. Tämän teoksen 126-minuuttisen TV-sovituksen ohjasi Kari Paljakka vuonna 2008. Ylen esittämän filmin budjetti oli noin 700 000 euroa.
Salaman teosten elokuva- ja TV-sovituksista on DVD:llä julkaistu vain Se tavallinen tarina (Finnkino, oikeudet nyt VLMedialla) ja Siinä näkijä missä tekijä (Future Film). Juhannustanssien videotallenteen voi käydä maksutta katsomassa KAVI:n toimipaikassa Helsingissä.
Lähteet:
Keski-Uusimaa 4.2.1970
Veli-Matti Saikkosen puhelinhaastattelu 7.2.2015
Swedish Film Database
Elonet
Meku
Ilona