... eli kuinka paljon maksoi eräs 1970-luvun kotimainen värielokuva

tulipunakukka2

Käpy selän alla -elokuvan yhdessä Kyösti Varesvuon kanssa tuottanut Arno Carlstedt (1927–2013) kertoi Kimmo Miettisen toimittamassa muistelmateoksessaan AC – takapirujen kuningas (Like, 2009) tarinan siitä, miten Mikko Niskasen ohjaama Laulu tulipunaisesta kukasta (1971) syntyi. Carlstedt ja Niskanen olivat tunteneet toisensa jo pitkään, olihan Carlstedt tuotantosihteerinä Niskasen Fennada-Filmille ohjaamissa Sissit- ja Hopeaa rajan takaa -elokuvissa (molemmat 1963), ennen kuin tuotti Niskasen "nuorisotrilogian" Käpy selän alla, Lapualaismorsian ja Asfalttilampaat. Näistä viimeinen piti kuvata väreissä, mutta kustannussyistä ideasta luovuttiin, Niskasen pettymykseksi.

Carlstedtin muistelmien mukaan hän sai idean Johannes Linnankosken (oik. Vihtori Peltonen) kuuluisan romaanin filmaamiseen saatuaan tietää, että Teuvo Tulion vuonna 1938 ohjaama filmatisointi oli saanut "melkein miljoona katsojaa" (karkean arvion mukaan 750 000). Toki Linnankosken romaani oli filmattu muulloinkin; helsinkiläissyntyiset Mauritz Stiller ja Gustaf Molander tekivät aiheesta kaksi filmatisointia Ruotsissa, Stiller mykkäfilminä vuonna 1919 ja Molander väreissä vuonna 1956. Per-Axel Branner ehti siinä välissä, vuonna 1934, ohjata oman ruotsalaisen versionsa aiheesta.

tulipunakukkaTulion kohdalla Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) jäi ainoaksi varsinaiseksi filmatisoinniksi aiheesta, vaikka hän käytti sen elementtejä melkeinpä kaikissa sen jälkeen tekemissään elokuvissa: naistenmies makaa kiltin tytön, jonka elämä menee sen seurauksena pilalle. Sensuelaan (1972) saakka aihe kiinnosti melodraaman mestaria. Tulio ohjasi myös Linnankosken Taistelu Heikkilän talosta -romaanista kaksi varsinaista filmatisointia, samannimisen filmin vuonna 1934 ja Intohimon vallassa -nimisen version vuonna 1947. Myös Heikkilän talon kolmiodraama toistui hyvin samanlaisena Tulion muissa filmeissä, esimerkiksi Hornankoskessa (1949).

Linnankoski-filmatisoinneista muistetaan myös Toivo Särkän ohjaama Hilja – maitotyttö (1953), Anneli Saulin läpimurtofilmi, joka sekin oli alkujaan tarkoitus kuvata väreissä. Särkän mielestä se olisi kuitenkin ollut liian kallista, ja todisteeksi aikeista tehdä elokuvasta värillinen jäi vain väreissä kuvattu traileri (tuohon aikaan oli tapana kuvata traileri erikseen, ei siis leikata sitä samasta materiaalista kuin itse filmi).

Carlstedt hankki Tulipunakukan filmatisointioikeudet WSOY:lta. Niskanen ja kirjallisuuden monitoimimies Panu Rajala laativat filmikäsikirjoituksen, josta Carlstedtin teoksen mukaan Rajalalle ei maksettu mitään. AC-Tuotanto ja perinteikäs Adams Filmi löivät hynttyyt yhteen ja tuottivat elokuvan yhdessä; Adams Filmi oli tuottanut myös Tulion ohjaaman vuoden 1938 filmatisoinnin. Elokuvan päärooliin tukkijätkäksi ja naistenmieheksi kaavailtiin aluksi Tapani Kansaa ja Jorma Hynnistä, mutta lopulta rooliin valittiin Pertti Melasniemi. Melasniemi oli hiljattain nähty Risto Jarvan Bensaa suonissa -elokuvan pääroolissa ja Erkko Kivikosken Kesyttömissä veljeksissä yhdessä veljensä Eero Melasniemen kanssa, joka näytteli Niskasen Kävyssä ja Asfalttilampaissa. Tulipunakukan sivuroolit Niskanen miehitti amatöörinäyttelijöillä, kuten hänellä oli tapana.

Edelleen Carlstedtin muistelmien mukaan kuvaaja Osmo Harkimo sijoitti Tulipunakukkaan 25 000 markkaa (33 530 euroa v. 2013 rahassa) ja menetti koko sijoituksen. Kuulemma myös laborointikuluista jäi osa maksamatta Maunu Kurkvaaran firmalle. Osmo Harkimon poika Harry eli Hjallis Harkimo pääsi isänsä klaffipojaksi ja myös pieneen sivurooliin kameran edessä.

Hyvinkäällä sijainneen AC-Tuotannon kustannuslaskelma kesäkuun 3. päivältä 1971 Laulu tulipunaisesta kukasta -filmistä näytti seuraavalta:

    1971 mk 2013 arvo
  Käsikirjoitus ja ohjaus 15 000 mk 20 118 €
  Kuvaaja (työaika n. 2 kk) 6 000 mk 8 047 €
  Leikkaaja (työaika n. 3 kk) 7 000 mk 9 388 €
  Äänittäjä (työaika n. 3–4 kk) 7 000 mk 9 388 €
  Järjestäjä (työaika n. 2½ kk) 5 000 mk 6 706 €
  Muu kuvaushenkilöstö (työaika n. 2 kk) 14 000 mk 18 777 €
  Päänäyttelijät 48 000 mk 64 378 €
  Avustajat 16 000 mk 21 459 €
  Sosiaalikulut edellisiin 15 000 mk 20 118 €
  ...    
  Teknillinen kalusto 12 000 mk 16 094 €
  Leikkauspöytä 4 000 mk 5 365 €
  Kuvauspaikkojen vuokrat 3 000 mk 4 024 €
  Sähkö kuvauspaikoilla 1 000 mk 1 341 €
  Puvut, rekvisiitta 5 000 mk 6 706 €
  16 mm värinegatiivi 14 000 mk 18 777 €
  Negatiivin kehitys ja työkopio 23 000 mk 30 848 €
  Laboratoriokulut; levennys, negatiivin leikkaus,
valomäärittely, duplikaatit
45 000 mk

60 354 €

  Esityskopiot 6 kpl 24 000 mk 32 189 €
  Äänimateriaalit, tapet, perfot, ääninegatiivi 10 000 mk 13 412 €
  Äänitys; äänistudiot äänensiirrot, jälkiäänitys,
synkronisointitehosteet, miksaus
25 000 mk

33 530 €

  Musiikki 8 000 mk 10 730 €
  Teosto 1 500 mk 2 012 €
  Sensuuri 1 500 mk 2 012 €
  Matkat, päivärahat, ylityöt, ruokailut 15 000 mk 20 118 €
  Autokulut ja polttoaineet 12 000 mk 16 094 €
  Erikoisvakuutukset 3 000 mk 4 024 €
  Mainonta 15 000 mk 20 118 €
  Arvaamattomia kuluja 15 000 mk 20 118 €
  Yhteensä: 370 000 mk n. 496 000 €

ELONET.fi:n mukaan Tulipunakukan hinnaksi tuli lopulta noin 366 600 markkaa, eli 491 684 euroa. Mielenkiintoista on, että kustannusarvio sisältää myös levitys- ja markkinointikustannukset, mutta se selittynee sillä, että toinen tuotantoyhtiö Adams Filmi vastasi myös elokuvan levityksestä. Tulipunakukka sai Elokuvasäätiöltä tukea kaikkiaan 75 000 markan, eli 100 590 euroa.

Kustannusarviosta poiketen esityskopioita otettiin kahdeksan kappaletta, mutta yleisömenestystä elokuvasta ei silti tullut. Carlstedtin haaveet 300 000 – 500 000 katsojasta jäivät toteutumatta; elokuva pyöri vain 50 505 katsojalle ja oli  vuoden ensi-illoista vasta 24. katsotuin. Sen sijaan Matti Kassilan samanvuotinen Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin sai 141 650 katsojaa. Fennada-Filmin tuottama värielokuva perustui Agapetuksen (oik. Yrjö Soini) romaaniin, josta oli jo tehty mykkäfilmatisointi vuonna 1931 ja äänifilmatisointi vuonna 1940 – tietysti paljon suuremmalla yleisömenestyksellä kuin mistä Kassilan versio nautti. Olipa Agapetuksenkin romaani filmattu ulkomailla, tai ainakin melkein, sillä Franz M. Lang kuvasi siitä Suomessa saksankielisen filmatisoinnin vuonna 1959.

ELONET.fi:n mukaan Tulipunakukan esitystuotot jäivät 174 200 markkaan, eli 233 637 euroon. Näin ollen takkiin tuli ja tuntuvasti, vaikka halvalla tehtiin ja "varmasta" aiheesta. Tulion version tavoin myös Niskasen elokuva saatiin myydyksi Ruotsiin.

Finnkino on julkaissut Laulu tulipunaisesta kukasta -elokuvan molemmat suomalaiset filmatisoinnit DVD:llä.


Lähteet: ELONET.fi, Arno Carlstedt & Kimmo Miettinen: AC – Takapirujen kuningas (Like, 2009), s. 158–162
Kuvat: Finnkino, KAVI