Tobe Hooper on kuollut – Texasin moottorisahamurhien ja Poltergeistin ohjaaja

texasinmoottorisahamurhat1
Gunnar Hansen elokuvassa Texasin moottorisahamurhat (1974). Kuva: Vortex

Texasin moottorisahamurhista (1974) ja Poltergeistista (1982) tunnettu elokuvaohjaaja Tobe Hooper kuoli lauantaina Kaliforniassa 74 vuoden ikäisenä. Varietyn uutisen mukaan Hooperin kuolinsyytä ei ole julkistettu. Hän oli syntynyt Teksasissa tammikuun 25. päivänä vuonna 1943.

Teksasin yliopistossa radio-, elokuva- ja televisioalaa opiskellut Hooper kuvasi 1960-luvun ajan lyhyitä dokumenttielokuvia. Näytelmäelokuvien pariin hän siirtyi vuosikymmenen lopulla ohjaten, käsikirjoittaen ja tuottaen Eggshells-nimisen (1969) fantasiaelokuvan hippiopiskelijoista. Vähäiselle huomiolle jääneen elokuvan budjetti oli vaatimattomat 100 000 dollaria, nykyrahassa noin 655 000 dollaria.

texasinmoottorisahamurhat2
Tobe Hooper (vasemmalla) Texasin moottorisahamurhien kuvauksissa. Kuva: Vortex

Texasin moottorisahamurhat

Hooper löi itsensä läpi jo toisella ohjaustyöllään, Texasin moottorisahamurhilla (1974), joka on nimensä mukainen kauhuelokuva ihmisnahasta tehtyyn naamioon pukeutuvasta sarjamurhaajasta. Muutama nuori päätyy Teksasin syrjäseuduille, missä he saavat kimppuunsa Leatherfacen (Gunnar Hansen), joka lahtaa nuoret moottorisahansa avulla. Verinen elokuva saavutti suuren yleisön ja vielä suuremman maineen, minkä seurauksena sillä ei ollut yli kahteenkymmeneen vuoteen asiaa Suomen markkinoille. Valtion elokuvatarkastamo tarkasti elokuvan vuosina 1990 ja 1994 ja molemmilla kerroilla elokuvan esittäminen kiellettiin. Esityslupa heltisi vasta vuonna 1996, jolloin se sai pienen teatterilevityksen ja keräsi reilut seitsemäntuhatta katsojaa.

Texasin moottorisahamurhien kuvausbudjetti oli 60 000 dollaria, vajaat 300 000 nykydollaria, mutta jälkituotantovaiheessa sen tuotantokustannukset nousivat eri arvioiden mukaan vähintään 30 000:lla dollarilla. Hooperilla ja hänen käsikirjoittajakumppanillaan Kim Henkelillä oli 50:n prosentin osuus elokuvasta, mutta he lupasivat näyttelijöille osuuksia mahdollisesta tuotosta. Sarjamurhaaja Ed Geinistä innoituksensa saaneesta Texasin moottorisahamurhista tuli yllättäen suuri yleisömenestys kotimaassaan, jossa se keräsi yli 30:n miljoonan dollarin lipputulot.

Pienistä resursseista huolimatta Texasin moottorisahamurhat on taitavasti toteutettu filmi, joka edustaa Hooperin epätasaisen tuotannon parhaimmistoa. Hooper palasi aiheen pariin vuonna 1986 Texasin moottorisahamurhat 2:lla, jota tehtäessä ohjaajalla oli käytössään yhä vaatimaton, 4,7:n miljoonan dollarin budjetti, joka vastaa nykyrahassakin vain reilua kymmentä miljoonaa. Alkuperäiseen verrattuna kehno elokuva ei myöskään saavuttanut läheskään samanlaista yleisömenestystä. Jeff Burr ja Kim Henkel ohjasivat elokuvan kaksi seuraavaa jatko-osaa, jotka valmistuivat vuosina 1986 ja 1994. Alexandre Bustillon ja Julien Mauryn ohjaama neljäs jatko-osa, Leatherface, saa maailmanensi-iltansa lokakuussa.

Leatherface on sittemmin seikkaillut valkokankailla kahdessa uudelleenfilmatisoinnissa. Marcus Nispelin ohjaama Texasin moottorisahamurhat (2003) sai jatko-osankin, Jonathan Liebesmanin ohjaaman Teksasin moottorisahamurhaaja – pahan alun (2006). Texas Chainsaw 3D, John Luessenhopin ohjaama toinen uudelleenfilmatisointi, valmistui vuonna 2013.

Kengännauhabudjetilla alkaneesta Texasin moottorisahamurhista on siis kasvanut yli 40-vuotinen franchise, johon kuuluu jo kahdeksan elokuvaa.

salemslot1
Reggie Nalder elokuvassa Salem's Lot. Kuva: CBS

Salem's Lot – kauhujen kaupunki

Ensimmäisen hittinsä jälkeen Hooper palkattiin ohjaamaan Texasin moottorisahamurhilla ratsastanut Eaten Alive (1976), jossa liikutaan jälleen Teksasissa ja ollaan vaarallisen sarjamurhaajan seurassa. Merkittävin ero näiden kahden elokuvan välillä oli kuitenkin budjetti, joka oli yhä pieni – 520 000 silloista, 2,2 miljoonaa nykydollaria – mutta sen avulla elokuvan pääosiin saatiin pari entistä Hollywood-tähteä. Neville Brand oli pitkän linjan sivuosien näyttelijä, jonka naama oli tutumpi kuin nimi, mutta Mel Ferrer ja Carolyn Jones sen sijaan olivat aikanaan melkoisia tähtiäkin. Ferrer nähtiin Sodassa ja rauhassa (1956) ja Atlantin valli murtuu -suurelokuvassa (1962), kun taas Jones oli tuttu Varastetuista ihmisistä (1956) ja television Addams Family -sarjasta (1964–1966).

Hooperin uran kolmesta täysosumasta kaksi viimeistä valmistuivat muutama vuoden sisällä toisistaan. Salem's Lot – kauhujen kaupunki (1979) on suoraan televisiolevitykseen tehty kauhutarina Stephen Kingin romaanista Painajainen. Brian De Palma oli jo ohjannut Carrien (1976), ensimmäisen valkokangassovituksen Kingin teoksista, mutta Hooper oli ensimmäinen ohjaaja, joka toi Kingin kirjojen maailman televisioon. Kaksiosaisena tv-elokuvana esitetty Salem's Lot kuuluu myös lukuisten King-filmatisointien arvostetuimpiin. Neljän miljoonan dollarin (13,5 nykymiljonaa) budjetti oli televisioelokuvalle ja varsinkin kauhugenren teokselle avokätinen, eikä Hooper pettänyt: hän loihti valkokangaslevitystasoisen kauhuklassikon pienestä kylästä, jonka vampyyrit ovat vallanneet. Elokuvan vetonauloina nähtiin tv-tähti David Soul ja vanha Hollywood-tähti James Mason.

Texasin moottorisahamurhien tapaan Salem's Lot sai sekä jatko-osan että uudelleenfilmatisoinnin: Larry Cohenin ohjaama Paluu kauhujen kaupunkiin (1987) tehtiin alkuperäisestä poiketen teatterilevitykseen, Mikael Salomonin ohjaama uusi sovitus Kingin romaanista sen sijaan oli kaksiosainen tv-elokuva Hooperin elokuvan tavoin. Hooper itse palasi Kingin teosten pariin Luunmurskaajalla (1995), jonka pääroolin näytellyt Robert Englund oli tuttu Wes Cravenin Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan pääosasta. Yksi Englundin ensimmäisistä elokuvarooleista oli Hooperin Eaten Alivessa.

poltergeist19821
Poltergeist (1982). Kuva: Warner Bros.

Poltergeist

Hooperin yli 40 vuotta kestäneen ohjaajauran kolmas ja viimeinen merkittävä teos oli Poltergeist (1982). Steven Spielbergin osittain käsikirjoittama ja tuottama elokuva on kauhutarina tavallisesta amerikkalaisesta perheestä, jonka kotitalo on joutunut kummitusten riivaamaksi. Poltergeist ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen tällaisesta aiheesta kertova elokuva: sen edeltäjistä viimeisin oli Stuart Rosenbergin Luojan tähden, paetkaa! (1979) eli The Amityville Horror.

Poltergeist sai ensi-iltansa vain viikkoa ennen Spielbergin itsensä ohjaamaa E.T. the Extra-Terrestrialia, joka teki selvää jälkeä kaikkien maiden lippuluukuilla. Hooperin elokuva jäi auttamatta Spielbergin oman varjoon, vaikka Poltergeistkin oli huomattava menestys: 10,7 miljoonaa dollaria (27 nykymiljoonaa) maksanut elokuva keräsi Yhdysvalloissa yli 75:n miljoonan dollarin lipputulot ja oli vuoden kahdeksanneksi katsotuin ensi-ilta. Siitä tuli myös Hooperin uran suurin hitti Suomessa: 91 058:lla katsojallaan se on yhä yksi tilastoidun historian suosituimmista kauhuelokuvista.

Jo Poltergeistin valmistuessa lehdissä alettiin spekuloida Spielbergin osuudesta elokuvan ohjaamisessa. Spielberg itse antoi ymmärtää olleensa suuremmassa roolissa kuin vain tuottajana ja käsikirjoittajana, mutta kuitenkin Hooper oli kuvauksissa jokaisena päivänä ja ainoastaan hänet kreditoitiin ohjaajana. Spekulointi on kuitenkin jatkunut tähän päivään saakka, milloin työryhmäläisten, milloin taas näyttelijöiden haastatteluiden ja kertomusten kautta.

Texasin moottorisahamurhiin ja Salem's Lotiin nähden Poltergeistilla oli samanlainen tulevaisuus: se sai kaksi jatko-osaa 1980-luvun aikana, ja elokuva filmattiin uudelleen vuonna 2015.

poltergeist19822
JoBeth Williams elokuvassa Poltergeist. Kuva: Warner Bros.

Vampyyreja avaruudesta ja itsesyttymistä

Kolmen tunnetuimman teoksensa lisäksi Hooper ohjasi kuusitoista pitkää elokuvaa, kun mukaan lasketaan valkokangas-, televisio- ja videolevitykseen tehdyt filmit. Salem's Lotin ja Poltergeistin välissä valmistui The Funhouse (1981), kauhutarina yönsä huvipuistossa viettävistä nuorista, jotka saavat seurakseen kunnon sirkusfriikin.

Poltergeistin jälkeen Hooper teki kaksi avaruusaiheista kauhuelokuvaa käsikirjoittaja Dan O'Bannonin (Alien – kahdeksas matkustaja) kanssa. Tappava yhteys (1985) pohjautuu Colin Wilsonin romaaniin ja kertoo Lontooseen hyökkäävistä, avaruudesta lähteneistä vampyyreista, kun taas Vaara vieraalta planeetalta (1986) seuraa nuorta poikaa, joka yrittää pelastaa kotikylänsä avaruudesta tulleilta muukalaisilta. Näiden ja Texasin moottorisahamurhat 2:n jälkeen Hooper piti useamman vuoden tauon pitkien elokuvien ohjaamisesta, kunnes teki paluun B-luokan Spontaneous Combustion -kauhuelokuvalla (1990).

Uuden vuosituhannen alussa Hooper sai enää ohjattavakseen vain minimaalisen budjetin tökeröjä kauhuteoksia, jotka julkaistiin suoraan videotallenteina. Viimeinen pieni valonpilkahdus miehen ansioluettelossa oli Toolbux Murders (2003), joka pääsi jopa Suomen valkokankaille, tosin laihoin tuloksin. Tällä kertaa Hooper itse filmasi uudelleen yhden "kauhuklassikon", Dennis Donnellyn The Toolbox Murdersin vuodelta 1978.

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).