Martti Jännes on kuollut – ”Suomalaisen mainoselokuvan suurin ajattelija”
Mikko Schemäkin, Martti "Pappa" Jännes, Kaarlo Kartinen ja Maija Bäckman Cannesissa vuonna 1972.
Taiteilija Martti Jännes kuoli perjantaina 80 vuoden ikäisenä. Hän teki mittavan uran dokumentti- ja mainoselokuvien ohjaajana ja animaattorina sekä graafisena suunnittelijana ja valaisinsuunnittelijana.
Jännes syntyi Viipurissa maaliskuun 12. päivänä vuonna 1936 näyttelijä Paavo ja laulajatar Annikki Jänneksen (os. Uimonen) esikoispoikana. Paavo Jännes oli tuolloin kiinnitettynä Viipurin kaupunginteatteriin, josta hän siirtyi Suomen kansallisteatteriin palkkalistoille ja perheineen Helsinkiin vuonna 1938. Samaan aikaan Jännes aloitti Suomi-Filmin sopimusnäyttelijänä.
Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Martti Jännes kertoi saaneensa huonon koulumenestyksensä seurauksena ajatuksen ryhtyä taiteilijaksi. Kun hän kertoi asiasta vanhemmilleen, äiti totesi, ettei sillä ammatilla elä. Isä pyysi äitiä nimeämään yhdenkin suomalaisen taiteilijan, joka on kuollut nälkään.
Jännes pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan grafiikkaa ja sen jälkeen kamerataidetta. Valmistuttuaan hän työskenteli mainospiirtäjänä Suomen osuuskauppojen keskuskunnalla. 1960-luvun alussa Jännes lähti Fennada-Filmi Junior -lyhytelokuvavalmistamon palkkalistoille opettelemaan animaationtekoa yhdysvaltalaiselta Robert Balserilta (1927–2016). Jänneksen ”oppitovereita” olivat muun muassa Sauli Rantamäki ja Martti Utriainen. Balserin alaisena Jännes oli mukana tekemässä mm. Felix Forsmanin ohjaamaa Alkoholi ihmisruumiissa -lyhytelokuvaa (1961).
Balserin oli myöhemmin animaatio-ohjaajana mm. George Dunningin Keltaisessa jäänsärkijässä (1969). Toistakymmentä vuotta animaatioita tehtyään Jännes itse oli jo riittävän kokenut tehdäkseen Animaation alkeet -nimisen lyhyen opetuselokuvan (1972).
Animaatioiden ohella Jännes ohjasi myös lukuisia live action -mainoselokuvia. Uransa aikana hän voitti Cannesin mainoselokuvafestivaaleilla kaksi hopeista ja kaksi pronssista Leijonaa. Jänneksen mainosfilmeistä Suomen kansalle tutuin lienee Off!-hyttyskarkotteen filmi, jossa lappilainen jätkä kyseli etelän mieheltä, miksi tämä huitoo eikä käytä Off!:a.
Merkittävä osa Jänneksen elokuvauraa oli arviolta yli sadan tietoiskun ohjaaminen vuosina 1976–1990. Tietoiskut olivat lyhyitä, usein vain minuutin mittaisia valistuselokuvia, joita Yleisradio esitti televisiokanavillaan. Osan tietoiskuista tuotti Elohopea-Filmi, jonka tuottaja Pentti "Pepe" Teirikari ja Jännes olivat hyviä ystäviä jo 1960-luvun puolelta. Muistelmateoksessaan Teirikari kirjoittaa tietoiskujen olleen Jännekselle tärkeitä: ”Tietoiskuissa sisältö on aina muotoa tärkeämpää. Juuri tuosta syystä tietoiskut olivat Maralle tärkeitä. Hän uskoi, että maailmaa todella voidaan muuttaa niiden avulla”.
Jänneksen ohjaamat tietoiskut käsittelivät yhteiskunnallisia ja yleismaailmallisia aiheita alkoholismista tieliikenneturvallisuuteen ja öljyn loppumiseen. Hänen vuonna 1981 ohjaamansa tietoisku miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta pääsi jopa New Yorkin Modernin taiteen museoon.
Jännes ja Teirikari tekivät yhdessä myös Valon ihme -nimisen tiededokumentin 70 mm:n levyiselle filmille. Teosta kuvattiin eri vuodenaikoina Lapin kanjoneissa, studioon rakennettiin erilaisia valo- ja väritehosteita ja lisäksi elokuvassa oli vaikeatöisiä animaatio- ja värikokeilujaksoja. Kyseessä oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen suomalainen 70 mm:n elokuva. Teos tehtiin Vantaan tiedekeskus Heurekaa varten, eikä sitä nähty kaupallisessa teatterilevityksessä.
Jänneksen kiinnostus valoja ja värejä kohtaan jatkui läpi elämän; filmiuran loputtua hän siirtyi sujuvasti valaisinsuunnittelijaksi.
”Mara oli suomalaisen mainoselokuvan suurin ajattelija.”
– Pentti ”Pepe” Teirikari, ystävä ja työtoveri