Tällä vuosikymmenellä jo 40 yli 100 000 katsojan kotimaista elokuvaa

Saara Cantellin ohjaama Onnelin ja Annelin talvi on neljäskymmenes 2010-luvulla ensi-iltaan tullut kotimainen elokuva, joka on ylittänyt 100 000 katsojan rajan elokuvateatterilevityksessä. Uuden vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana ensi-iltansa sai 49 kotimaista elokuvaa, jotka ylsivät yli 100 000 katsojan. Vastaaviin lukuihin ei kotimaisen elokuvan 1970-luvulla alkaneen tilastoidun historian aikana aiemmin päästy: 1970-luvun kotimaisista 32 meni yli 100 000 katsojalle, 1980-luvun elokuvista 31 ja 1990-luvun elokuvista vain viisitoista.

2010-luvun kotimaisista elokuvista "vain" kaksi on päässyt yli puolen miljoonan katsojan, kun 1970-luvulla rajan ylitti neljä elokuvaa, 1980-luvulla peräti kuusi elokuvaa, 1990-luvulla ei yksikään ja 2000-luvulla vain yksi. Yli 700 000 katsojan ovat päässeet vain Ere Kokkosen Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1975) ja Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu (1973).

Sekä 2000- että 2010-lukujen kaksi katsotuinta kotimaista filmiä ovat Solar Filmsin tuottamia. Aiempien vuosikymmenten kaksi katsotuinta olivat aina eri tuotantoyhtiöiden elokuvia, mutta 1970-, 1980- ja 1990-luvulla Spede Pasasen tuottama ja Ere Kokkosen ohjaama Uuno Turhapuro -filmi oli aina vähintään toiseksi katsotuin.

Toisin oli ennen tilastoinnin alkua ja studioelokuvan kuolemaa. Kourallisesta Suomen Filmiteollisuuden tuottamasta elokuvasta on olemassa aidot katsojatilastot. Toivo Särkän ohjaama Kulkurin valssi (1941) sai yli 1,2 miljoonaa katsojaa, Särkän ja Yrjö Nortan Rykmentin murheenkryyni (1938) sekin peräti 770 000 katsojaa ja edelleen Särkän ja Nortan yhdessä ohjaama Helmikuun manifesti (1939) puolestaan noin 705 000 katsojaa. Suomen Filmiteollisuuden vuosina 1935–1941 tuottamista noin neljästäkymmenestä elokuvasta ylivoimaisesti huonoiten menestyi Orvo Saarikiven ohjaama Totinen torvensoittaja (1941), joka sekin sai kuitenkin lähes 160 000 katsojaa.

Moderni suomalainen elokuva on myös naisten elokuvaa. Glory Leppänen oli ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan ohjannut suomalainen nainen, jonka Onnenpotku (1936) saikin lähes 410 000 katsojaa. Sen jälkeen Ansa Ikonen ohjasi Nainen on valttia -komedian (1944), Kyllikki Forssell yhden episodin Kolmiapilaan (1953) ja Ritva Arvelo Kultaisen vasikan (1961). Tilastoidun historian ensimmäinen yli 100 000 katsojaa saanut kotimainen, naisen ohjaama elokuva oli Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipää (1980). Seuraavan kerran yli 100 000 katsojan rajan naisohjaajista pääsivät Liisa Helminen ja Päivi Hartzell elokuvallaan Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982), ja Hartzell melkein myös soolo-ohjauksellaan Lumikuningatar (1986), jonka katsojamäärä jäi noin 97 000:een. Tilastoidun historian ensimmäinen yli 200 000 katsojaa saanut kotimainen naisen ohjaama elokuva oli Lenka Hellstedtin Minä ja Morrison (2001).

1970-luvulla naisten ohjaamista kotimaisista elokuvista ei siis yksikään päässyt yli 100 000 katsojan, 1980-luvulla kaksi, 1990-luvulla taas vaihteeksi ei yhtään, mutta 2000-luvulla seitsemän ja 2010-luvulla tähän mennessä yksitoista.

1970-luvun katsotuimmat kotimaiset

1980-luvun katsotuimmat kotimaiset

1990-luvun katsotuimmat kotimaiset

2000-luvun katsotuimmat kotimaiset

2010-luvun katsotuimmat kotimaiset

Yli 100 000 katsojaa saaneet kotimaiset elokuvat v. 1970 lähtien