Jackie (2016)

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn puolisosta kertovan Jackien piti valmistua jo viime vuosikymmenellä Darren Aronofskyn ohjaamana ja Rachel Weiszin näytellessä nimiroolin. Lopulta se kuitenkin saatiin valmiiksi Aronofskyn tuottaessa, chileläisen Pablo Larraínin ohjatessa ja Natalie Portman näytellessä Oscar-tyrkkyä roolia.

Etäiseksi ja ulkokohtaiseksi jäävä Jacqueline Kennedy on tässä elokuvassa niin suuressa osassa kuin päähenkilö olla ja voi. Presidentti Kennedyn salamurhaa seuraavia päiviä kuvaava elokuva alkaa, kun Billy Crydupin näyttelemä toimittaja saapuu Jacquelinen luo tekemään haastattelua. Itsevarma, masentunut ja avioliiton myötä saatua valtaansa hyväkseen käyttäen hän kertoo oman versionsa viimeaikaisista tapahtumista: miehensä salamurhasta, sen välittömistä seurauksista sekä perheelle että maan presidenttipelille, sekä myöhemmin hautajaisjärjestelyjä ja tulevaisuudensuunnitelmia.

Jacquelinen lisäksi Jackiessa on vain kolme missään määrin merkittävää roolihahmoa: toimittaja, Kennedyn veli Bobby (Peter Sarsgaard ehkä uransa parhaimmassa vedossa) ja Jacquelinen avustaja (Greta Gerwig). Toimittaja hieman kyseenalaistaa Jackien puheita, avustaja on tukena ja kuuntelijana, kun taas Bobby sentään vähän tekeekin jotain. Silti kaikki huomio on Jacquelinessa ja häntä näyttelevässä Portmanissa, jonka roolisuoritus on hyvä, mutta ärsyttävällä tavalla lähes imitaatio esikuvastaan ääntä myöden.

Pablo Larraín ei ennen Jackieta ollut kotimaansa ulkopuolella erityisen tunnettu ohjaaja, mutta Jackie ja samana vuonna valmistunut Neruda tekivät miehestä tunnetun Suomessakin saakka. Jackiessa Larraín on pelotta seurannut visiotaan: suuresta ja yhdysvaltalaisille tärkeästä aiheesta kertova elokuva on pienimuotoinen kuvaus yhdestä ihmisestä ja tutkielma yhdestä ihmismielestä. Portman on melkein jokaisessa kohtauksessa ja kuvassa. Stéphane Fontainen (Profeetta, Luihin ja ytimiin, Elle) kuvaamassa elokuvassa luotetaan paljon lähikuviin, muttei lopputulos kuitenkaan ole televisiomainen. Kokonaisuudessaan elokuvan kuvausjälki on komeaa katseltavaa, kevyesti kaunisteltua ja tyyliteltyä filmillistä realismia.

Nätisti lavastetussa ja puvustetussa elokuvassa kauniit ja äveriäät ympäristöt eivät tuo onnea. Jacqueline Kennedyn kokemat vastoinkäymiset elämässään olivat sitä luokkaa, että Jackiesta olisi helposti voinut tehdä vieläkin synkemmän ja katkeramman tarinan. Nyt siinä lopulta kuitenkin elämä voittaa ja toive paremmasta tulevaisuudesta jää leijumaan kaiken ylle.

LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan ja Portmanin kommenttiraita, dokumentti elokuvan taustoista ja trailereita.

BLU-RAY-JULKAISU: