Parrasvalot (1952)

LIMELIGHT
Yhdysvallat 1952

Ohjaus: Charles Chaplin
Käsikirjoitus: Charles Chaplin
Tuotanto: Charles Chaplin
Pääosissa: Charles Chaplin, Claire Bloom, Buster Keaton

2 tuntia 17 minuuttia

”Kaunis on kuolla, mutta hauskempi elää”. Laulu on iloni ja työni -laulusta tuttu sananparsi kuvaa erinomaisesti Charles Chaplinin Parrasvaloja, joka on jäänyt historiaan tietysti laatunsa, mutta myös Chaplinin siitä voittaman Oscarin myötä. Chaplin, joka ei Stanley Kubrickin ja Alfred Hitchcockin tavoin koskaan voittanut ohjaus-Oscaria (eikä sen enempää näyttelijä- tai käsikirjoittaja-Oscaria), sai uransa ainoan Oscarin Parrasvalojen musiikista kaksikymmentä vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen, kun filmi vasta tuolloin esitettiin Los Angelesissa.

Parrasvalot on kertomus Calverosta (Chaplin) ja Therezasta (Claire Bloom), jotka käyvät läpi elämän vaikeita tosiasioita, mutta siinä ohella rakastuvat toisiinsa syvästi ja ikuisesti. Calvero on entinen koomikkosuuruus, jonka uran hienot hetket päättyivät pakolliseen raitistumiseen ja sitä myötä hävinneeseen itsetuntoon. Hän elättää itsensä tekemällä huonon vastaanoton saavia esityksiä – silloin kun edes sellaisia töitä saa. Vaikka maailma ei häntä enää kaipaakaan, tekee niin Thereza, kuvankaunis nuori nainen, joka on äärimmäisen masentunut monista eri syistä.

Thereza uskoo, ettei elämällä ole merkitystä ja että kaikki ponnistelu on turhaa, mutta ainakin toisinaan positiivisen maailmankuvan ja elämänkatsomuksen omaava Calvero saa tytön pikkuhiljaa unohtamaan sellaiset ajatukset ja elämään päivä kerrallaan. Itsemurhayrityksen tehneestä tytöstä tulee rakkauden ansiosta suuri tanssijasuuruus, mutta Calveron kohtaloksi jää enää vain viimeinen suuri esiintyminen, joutsenlaulu, jonka jälkeen hänen elämänsä on täysi ja kun viimeisetkin naurut on saatu, on myös hänen tehtävänsä suoritettu.

Parrasvalot on samanlainen elämän ylistyslaulu ja yhtä romanttinen kuin kaikki Chaplinin elokuvat. Chaplinin rooli 1910-luvun puolivälin Lontoossa elävänä Calverona on elokuvahistorian vakuuttavimpiin roolisuorituksiin lukeutuva, puhdasta kultaa, josta hän olisi epäilemättä ansainnut Oscarinsa ja muutkin pystit. Lopulta myöskään Chaplinin arvostusta ei kuitenkaan lasketa palkinnoissa.

Chaplinin hienosti – huonoa taustaprojisointia lukuun ottamatta – ohjaama, näyttelemä ja säveltämä elokuva yhdessä Bloomin kauneuden ja herkän roolisuorituksen kanssa tekevät Parrasvaloista ikimuistoisen elokuvan, vaikkakaan ei samanlaista suurta mestariteosta kuin Chaplinin parhaimmista filmeistä. Nokkela ja hauska dialogi vastaa filmin nauruista, puhetta on paljon ja elokuvan loppua lukuun ottamatta on fyysinen komiikka saanut jäädä taka-alalle. Elokuvan finaali onkin sitäkin näyttävämpi, kun Charles Chaplin ja Buster Keaton – kaksi elokuvahistorian suurinta koomikkoa – astuvat ensimmäistä ja viimeistä kertaa samalle estradille.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU