1944 (2015) [Blu-ray]

2000-luvun alussa Elmo Nüganen ohjasi itsenäisen Viron historian suurimman yleisömenestyksen, Viron vapaussodasta kertoneen Nimet marmoritaulussa -filmin (2002), joka on hyvin jäänyt myös suomalaisyleisön mieleen. Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, Nüganen on ohjannut elokuvan virolaisten sotilaiden toimista toisen maailmansodan loppupuolella. Nimet marmoritaulussa -filmin tavoin myös 1944:ssä on osatuottajana suomalainen MRP Matila Röhr Productions, mutta tämänkertaisen yhteistuotannon näyttelijäkunnasta ei löydy yhtäkään suomalaista eikä yksikään elokuvan roolihahmoistakaan ole suomalainen.

Marko Lehtin ja Kristjan Ükskülan näyttelemät nuoret sotilaat nousevat pääosaan Leo Kunnaksen kynäilemässä filmissä, joka näyttää virolaisten surkean aseman toisen maailmansodan jaloissa. Vielä Suomeakin monta kertaa pienempi, mutta Suomen tavoin Neuvostoliiton kanssa rajaviivaa jakaneen valtion asukkaista merkittävä määrä päätyi Siperiaan. Nuorista ja kykenevistä miehistä tehtiin sotilasta, olivatpa he sitten halukkaita tai eivät. Osa päätyi Natsi-Saksan puolelle taistelemaan Viron miehittänyttä puna-armeijaa vastaan, toiset taas puna-armeijaan taistelemaan Viroa tavoittelevaa Natsi-Saksaa vastaan. Käytännössä toinen maailmansota toi siis tullessaan myös sisällissodan, ainakin, jos sisällissodan tunnusmerkkinä pidetään sitä, että maanmiehet ampuvat toisiaan.

1944:ssä on myös pieni pala välttämätöntä rakkautta muuhunkin kuin maahan ja kansaan. Kaksi virolaista miestä on päätynyt vastakkaisille puolille sotimaan, toinen saa napin otsaansa, jäljelle jäävä katuu ja lähtee toimittamaan kuolleen maanmiehensä taskusta löytynyttä kirjettä, jonka vastaanottaja on miehen kaunis sisko (Maiken Schmidt). Silti elokuvan ihmiskuvaus on kaikkea muuta kuin sentimentaalista, pikemminkin elokuva on piristävän asiapainotteinen, vaikka ihmiskuvaus ei silti jää yksiulotteiseksi.

1944:n tekijöille täytyy nostaa hattua eritoten kahdesta eri syystä. Ensinnäkään se ei kumarra sen enempää Neuvostoliittoon kuin Natsi-Saksaankaan, vaikka jälkimmäinen jääkin näistä kahdesta pienemmäksi pahaksi. Puna-armeijan intressit Viro kohtaan ovat Natsi-Saksaa vahvemmat, ja elokuvan tekijät ovat pitäneet huolen siitä, että katsoja tietää, minkälainen kohtalo Viroa Neuvostoliiton alaisena odottaa. Toinen hatunnoston arvoinen seikka on se, että elokuva on ylipäätään saatu tehtyä. Virossa, jossa on vuosittain melko olematon määrä elokuvissakäyntejä, 1,6 miljoonaa euroa maksavan elokuvan tuottaminen on melkeinpä hulluutta. 1944 on kuitenkin sen verran helposti ymmärrettävä, kaikkea muuta kuin sisäänpäin lämpiävä elokuva, että se varmasti leviää Viron ja Suomen lisäksi muuallekin. Siihen sillä on myös hyvät edellytykset; Nüganen on kelpo ohjaaja, joskin vahvempi draamassa kuin toiminnassa, elokuva on visuaalisesti näyttävä ja tuotantoarvot ovat kohdallaan.

LISÄMATERIAALI

Useita poistettuja kohtauksia suomenkielisine tekstityksineen sekä elokuvan traileri.

BLU-RAY-JULKAISU