Vääpelin kauhu (1957)

Viitisenkymmentä pitkää näytelmäelokuvaa kuvannut Esko Töyri oli useimmissa Lasse Pöystin elokuvissa teknisenä johtajana, mutta omia ohjaustöitä hänelle kertyi vain kolme, ne kaikki Fennada-Filmin leivissä. Kolmiapilaan (1953) hän ohjasi yhden episodin, ja vuonna 1957 hän ohjasi niin Soita minulle, Helena -sarjan neljännen osan Pää pystyyn, Helena kuin sotilasfarssin Vääpelin kauhu.

Vääpelin kauhun ovat kynäilleet Kaarlo Nuorvala ja toista pääosaa näyttelevä Pöysti, jolle Vääpelin kauhu oli ainoa elokuva, johon hän laati käsikirjoituksen, mutta jota hän ei sitten itse ohjannut. Nuorvalan ja Pöystin käsikirjoituksessa on tukku muualta, jopa aivan viime vuosien kotimaisista sotilasfarsseista lainattuja vitsejä, jotka olivat erinomaisen hauskoja ensimmäisellä kerralla, mutta eivät enää toistettuna.

Vääpelin kauhun asetelma on sentään hieman tavanomaisesta poikkeava. Heikki Savolaisen näyttelemä vanha sotaveteraani saa kutsun saapua armeijaan. Tietysti hän olettaa sodan olevan jälleen lähellä, mutta sen sijaan mies pannaankin alokkaiden sekaan suorittamaan asevelvollisuutta. Kun virkaintoinen alikersantti ei jaksa kuunnella Kaukosen selvitystä tapahtuneesta virheestä, Kaukonen päättää ottaa koko touhun loman kannalta. Alikersantteja ja alokastovereitaan nokkelampi ja kokeneempi Kaukonen ottaa silmätikukseen Pöystin näyttelemän pärinäpojan, jossa ei ole tippaakaan reiluutta eikä nöyryyttä. Kapteenin kodinhoitajana työskentelevä Liisa pien' (Maija Karhi) on Kaukoselle ennestään tuttu, väärinkäsityksen seurauksena karkuun päässyt heila, jota Kaukonen alkaa jälleen liehitellä.

Noin 70-minuuttiseksi tyngäksi jääneessä elokuvassa ei ole minuuttiakaan liian vähän, sen verran pienistä aineksista se on kasattu, mutta muutamat jaksot ovat erittäin viihdyttäviä. Pöystin näyttelemän alokkaan seikkailut vääpelin (loistava Santeri Karilo) vaimon (Mirjam Salminen) luona sekä Kaukosen ja Liisan orastava romanssi ovat hauskaa katseltavaa. Muutamasta hauskasta kohtauksesta ei kuitenkaan vielä saa kokonaista elokuvaa, ja  vanhan väitteen Vääpelin kauhukin osoittaa todeksi. Sotilasfarsseista se ei silti ole huonoimmasta päästä, mutta jos jostain, niin Vääpelin kauhusta näkyvät ne syyt, miksi sotilasfarssien tarina olikin jo lopussa.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Maistuvat makkarat (1956).

DVD-JULKAISU

Restauroimaton.