Kuudes käsky (1947)

KUUDES KÄSKY
Suomi 1947

Ohjaus: Orvo Saarikivi
Käsikirjoitus: Toini Havu
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus
Pääosissa: Ghedi Lönnberg, Tapio Rautavaara, Esko Vettenranta

1 tunti 26 minuuttia

Orvo Saarikiven Kuudes käsky on erittäin teuvotuliomainen elokuva. Erityisesti siinä on yhtymäkohtia Tulion kymmenen vuotta aiemmin valmistuneeseen Lauluun tulipunaisesta kukasta, jonka äänen- ja musiikinkäyttöä sekä erityisesti kuvallista ilmaisua Saarikiven elokuva muistuttaa. Nimittäin Tulion filmin tavoin, on Kuudennessa käskyssä maaseudun elämää kuvattu ulkosalla usein jyrkästi alhaalta ylöspäin, asettamalla kamera mahdollisimman lähelle maanpintaa. Tuloksena on näyttäviä kuvia, jotka korostavat kohtauksen tunteita – siis puhdasta elokuvaa.

Tietysti melodramaattinen juonikin on Tulion elokuvista tuttua. Sota-ajan maaseudulle sijoittuvassa tarinassa maatilan nuori emäntä Sinikka (Ghedi Lönnberg) rakastuu naapuritilan ahkeraan ja komeaan isäntään Anttiin (Tapio Rautavaara), joka Sinikan miehestä (Esko Vettenranta) poiketen ei ole rintamalla johtuen talvisodassa saamistaan vammoista. Sinikka ja Antti rakastuvat, mutta pian Sinikka ymmärtää tehneensä virheen. Antti puolestaan ei koe tehneensä virhettä, eikä hän myöskään rakasta omaa vaimoaan, joka teeskentelee sairasta laiskuuttaan ja huomionkipeyttään. Jotta Antin motiivit rakastua toiseen naiseen kävivät entistä enemmän selviksi, on hänen vaimokseen laitettu häntä huomattavasti vanhempi nainen.

Heikki Aaltoilan upean musiikin ja Armas Hirvosen vieläkin upeamman kuvauksen luodessa hienon tunnelman, kerrotaan perinteinen kolmiodraama, jonka loppuratkaisu on kuitenkin aivan toinen kuin mitä filmin alussa osasi odottaa. Vaikka elokuvan alun jälkeen kuvapuolessa tuosta Tulipunakukan kaltaisesta maisemakuvauksesta luovutaankin, palaa tuliomaisuus filmiin loppupuolella Rakkauden ristin (1946) kaltaisena kauhuelokuvakuvastona. Aivan loppumetreillä kauhukuvasto tosin pilataan Sinikan anoppia tulkitsevan Siiri Angerkosken tahattoman koomisella ylinäyttelemisellä.

Ylinäyttelemiseen sortuu myös Aki Koskinen, jonka näyttelemä Aapeli on sodan kauhut nähnyt, haitaria soitteleva mies, joka tietää tulevasta kolmiodraamasta jo ennen muita. Aapeli on erittäin hidasliikkeinen ja -puheinen, vähäpuheinen, aavemaiseksi tarkoitettu ihminen, mutta juuri näiden mainittujen ominaisuuksien vieminen liiallisuuksiin tekee hänestäkin tahattoman koomisen. Tarkoituksellistakin huumoria elokuvasta löytyy, nimittäin kylän juoruakkojen toimesta, jonka kaltaisia nähtiin esimerkiksi Valentin Vaalan Niskavuoren naisten väriversiossa reilu kymmenen vuotta myöhemmin.

Kokonaisuutena Kuudes käsky on yhtä epätasainen kuin monet Teuvo Tulion elokuvat, mutta se ei estä siitä nauttimista. Jos osaa arvostaa hyviä ideoita ja sulkea silmänsä ajoittaiselta huonolta dramatisoinnilta keskittyen hienoon tunnelmaan, nauttii tästä elokuvasta varmasti. Lisäksi mainitsemisen arvoinen on Rautavaaran roolisuoritus, joka lienee hänen koko filmiuransa paras.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU