Intohimon vallassa (1947)

INTOHIMON VALLASSA
Suomi 1947

Ohjaus: Teuvo Tulio
Käsikirjoitus: Nisse Hirn
Tuotanto: Teuvo Tulio
Pääosissa: Regina Linnanheimo, Kullervo Kalske, Eric Gustafsson

1 tunti 32 minuuttia

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Näin alkaa Teuvo Tulion toinen tulkinta Johannes Linnankosken novellista Taistelu Heikkilän talosta, josta hän oli tehnyt samannimisen elokuvan jo 1930-luvun puolella Regina Linnanheimon näytellessä naispääosan. Intohimon vallassa ei kuitenkaan perustu ensisijaisesti Linnankosken tekstiin, vaan väitettyyn tositarinaan samoista tapahtumista, jonka Tulio kuuli tuota Taistelua Heikkilän talosta filmatessaan. Syntyi hapuileva elokuva, jossa on paljon hyvää ja paljon huonoa.

Linnanheimo näyttelee Aino-nimistä Ylitalon suurtilan tytärtä, joka on isänsä toimesta pakkonaitettu Paavo-nimiselle talonpojalle (Eric Gustafsson). Paavo ei ole sen enempää rakastunut Ainoon kuin tämä häneen, mutta liitto solmitaan. Viime hetkellä Aino yrittää estää naimakaupan, kun hän rakastuu tukkilaismies Olaviin (Kullervo Kalske). Ylitalon isäntä ei kuitenkaan aio antaa tytärtään ja arvokasta sukutilaansa ”rengille”.

Aino ja Paavo solmivat onnettoman ja epäonnisen avioliiton, jonka tuloksena syntyy pian poika, siitäkin huolimatta että Paavo on vertauskuvallisesti sanottuna munaton mies. Hän nimittäin juo ja lyö vaimoaan, vähät välittää työnteosta ja Ylitalon tilan vanhalle, nyt jo edesmenneelle isännälle niin elintärkeästä kunniasta. Lopulta Paavo turvautuu radikaaliin ratkaisuun päästäkseen Ainosta ja saadakseen vapauden taas juopotella, sillä onhan Aino jo useamman vuoden pitänyt tilan komentoa hallussaan. Edes samassa kylässä asuva Olavi ei voi estää tulevaa tragediaa, vaikka hän ja Aino yhä rakastavat toisiaan.

Filmin prologi ja epilogi sijoittuvat hautuumaalle, siis tuolle synkän ja myrskyisen yön sävyttämälle, äärimmäisen syrjäiselle paikalle, jossa kuoppaa kaivaa eräs kyttyräselkäinen, maanisesti naurava mies (Aku Peltonen). Paikalla on myös nuoripari (Matti Oravisto ja joku tunnistamattomaksi jäänyt naisnäyttelijä) ja vanha mies (Kalske), joka kertoo Ylitalon Ainon ja Paavon haudalle saapuneelle pariskunnalle kaiken siellä tapahtuneesta kolmiodraamasta.

Tulion omalaatuinen visuaalinen näkemys on hyvin paljon läsnä myös tässä filmissä, vaikkakin jostakin syystä jatkuvuus on huonolla tolalla – Tulio nimittäin vaihtaa usein kameran paikkaa ja kuvakulmaa hyvin töksähtävällä tavalla. Alun ja lopun hautuumaajakso on kuitenkin upeaa katseltavaa; unenomaista kuvaa, jossa tapahtumapaikan välitön ympäristö jää täysin hämärän peittoon. Kierrätyksen mestarina tunnettu Tulio käyttää filmissä tanssijaksoa Nyrki Tapiovaaran Miehen tiestä (1940), koskenlaskukohtauksia omasta Laulu tulipunaisesta kukasta -filmistään (1938) ja lainaa siitä myös Olavin nimen sekä käyttää lukemattomia kertoja samaa kuvaa hullunlailla laukkaavasta hevosesta. Tapiovaara-lainauksen ansiosta filmissä vilahtaa Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää.

Linnanheimo tulkitsee vaihtelevalla menestyksellä vaikean roolinsa jälleen yhtenä Tulion elokuvien kärsivänä naisena, joka sai elämässään olla onnellinen vain pienen hetken. Jo filmin alun kirkkokuulutusjaksossa nähdään äärimmäisen vähäeleisellä tavalla kaikki, mitä tietämän pitää Ainon suhtautumisesta tulevaan mieheensä. Näitä hienoja yksityiskohtia on runsaasti filmin alkupuolella, esimerkiksi Ainon maatessaan häävuoteessa, jonka tyynyn muoto ja asento saa sen muistuttamaan lähinnä ruumisarkun verhoilua.

Lähes (ellei peräti) aina sankarirooleja tulkinnut Kalske on tuttuun tapaansa vakuuttava ja Gustafssonkin roolihahmonsa tavoin mukiinmenevä. Erityisen maininnan ansaitsee kylän juoruakkaa näyttelevä Elli Ylimaa, jonka roolihahmo on äärimmäisen luonteva verrattuna filmin kaikkiin muihin henkilöihin. Epäluonteva näyttelijätyö, Tulion erittäin epätasainen visuaalinen toteutus ja tarinan yllätyksettömyys ovat päällimäisiä vikoja Intohimon vallassa -filmissä, kun taas onnistuneisiin puoliin on luettava ajoittaiset hienot jaksot ja kuvat, tarinan kulkeminen ja filmin loppupuoli, joka on puhdasta Tuliota.

LISÄMATERIAALI

Tulion esittely, filmin esittely Antti Alasen toimesta sekä elokuvan ruotsinkielinen rinnakkaisversio Olof – forsfararen, jonka pääosaroolit on miehitetty samoilla kasvoilla.

DVD-JULKAISU