Vares – Huhtikuun tytöt (2011) [BD]

VARES – HUHTIKUUN TYTÖT
Suomi 2011

Ohjaus: Lauri Törhönen
Käsikirjoitus: Katariina Souri (ent. Kata Kärkkäinen)
Tuotanto: Markus Selin, Jukka Helle
Pääosissa: Antti Reini, Taisto Oksanen

1 tunti 35 minuuttia

Lauri Törhönen on kiistelty persoona ja varmasti nauttii siitä. Hänen elokuviaan yhdistää – seksin lisäksi – niiden muistettavuus. Huonoimmillaan Törhösen filmit ovat roskaa, parhaimmillaan loistavia, mutta huonoimmillaankin aina mieleenpainuvia eikä pelkästään juuri huonoutensa takia.

Viime vuonna Törhöselle lyötiin pöytään tarjous, josta suomalaisella elokuvaohjaajalla ei ole taloudellisesti varaa kieltäytyä. TV-tuotannon aikataululla (tai ehkä sitäkin lyhyemmällä) hänen oli kuvattava samanaikaisesti neljä Vares-elokuvaa Reijo Mäen romaaneista, käyttäen samoja päähenkilöitä, mutta eri osissa ”vierailevia” kasvoja. TV-työhön tottuneelta Törhöseltä tehtävä tuskin vaati niin paljon kuin mitä se olisi kokemattomammalta tai vain elokuvatyöhön tottuneelta vaatinut.

Törhösen ja Anders Engströmin kuuden Vares-elokuvan sarjatuotanto on ainutlaatuinen suomalaisessa elokuvahistoriassa: edes SF:n kulta-aikoina tuottaja T. J. Särkällä ei tullut mieleenkään tehdä samanaikaisesti kuutta Pekka ja Pätkä -elokuvaa, vaikka kysyntää oli ja resursseja sitäkin enemmän. Tässä siis suomalaisen elokuvan nykyinen Pelle Peloton peittoaa Särkän. Olipa Vares-suurproduktio sitten laadullisesti onnistunut tai ei, on se kuitenkin kunnioitettava saavutus, jollaisia ilman suomalainen elokuva ei kehity teollisuudeksi. Tällä hetkellä myös näyttää siltä, että filmien laatu ei ole erityisen alhainen, koska yleisökatoa ei ole Huhtikuun tyttöjen ja Sukkanauhakäärmeen välillä ollut lainkaan, vaan itse asiassa nousua. Pahan suudelman kaltaiseen menestykseen yltämättömyyttä ei tarvitse ihmetellä, koska päänäyttelijän vaihtumisen käyttäminen markkinoinnin polttoaineena ei yleensäkään riitä sitä ensimmäistä filmiä pidemmälle.

Menestyksestään huolimatta oli Engströmin ohjaama Pahan suudelma vain kuukauden tv-elokuva, suomalaisellakin mittakaavalla. Törhösen ohjaamassa Huhtikuun tytöissä televisiomaisuutta on ehkä vieläkin enemmän nimenomaan tarinankerronnan ja henkilöhahmokavalkadin osalta, mutta muutoin Törhösen voi sanoa onnistuneen huomattavasti Engströmiä paremmin. Olisiko Törhöstä kiiteltävä vieläkin enemmän, jos Huhtikuun tytöt olisikin ”vain” tv-tuotanto eikä valkokangaselokuva?

Joka tapauksessa Törhösen ohjauksessa Antti Reini on rento, luonteva ja hauskakin Vareksena, kun taas Taisto Oksanen on loistava elokuvan sarjamurhaajana, Ismo Kallio entistäkin manumaisempi papparainen ja Mikko Leppilampi Reinin tavoin luontevampi omassa roolissaan. Oksasen rikollisen edesottamuksia olisi mielellään katsellut enemmänkin, jopa siinä määrin, että hänestä olisi voinut tehdä filmin päähenkilön ja Vareksesta häntä jahtaavan sivuhenkilön. Toki muutoin tasokkaasta näyttelijäkaartista löytyy heikkojakin tekijöitä, mutta jätetään nimet mainitsematta.

Koska tämä arvostelu muuten näyttää venyvän niin pitkäksi, kerrotakoon itse juonesta vain sen verran, että tällä kertaa yksityisetsivä Jussi Vares ryhtyy toimittajatuttavansa innoittamana selvittämään 15 vuotta vanhaa tapausta, jossa kolme nuorta naista katosi jäljettömiin erään huhtikuun aikana. Huhtikuun tyttöjen tapaus alkaa selvitä, vaikka Vares ei sitä itse huomaakaan. Yllättävää (?) kyllä, tekijät löytyvät hänen tuttavapiiristään, josta hän ei silti vieläkään osaa niitä etsiä. Hän ei siis ole menettänyt uskoa lähimmäisiinsä.

Hienoon loppukuvaan päättyvä Vares – Huhtikuun tytöt kertoo olemattoman rikostarinansa hyvin pitkän kaavan kautta, eksyen välillä toisarvoisten kohtausten parista itse juonen pariin. Nämä virheensä se tekee kuitenkin tyylillä, sillä juonen kannalta merkityksettömät kohtaukset ovat ajoittain oikein hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja, puhumattakaan näyttelijätyöstä.

Engströmin Pahan suudelman tavoin Huhtikuun tytöissä mysteeri on elokuvan kokonaisuuden kannalta välttämätön paha, kun taas Aleksi Mäkelän kahdessa Vares-filmissä mysteeri oli tärkeä osa kokonaisuutta. Jos kuuden uuden Vareksen sijaan olisi annettu Mäkelälle rahat ja resurssit tehdä vaikkapa kaksi tai kolme uutta Varesta juuri ja täsmälleen niin kuin hän ne itse haluaisi toteuttaa, puuttumatta niiden leikkaukseen mitenkään, olisi meillä todennäköisesti oikeasti vientiin kelpaava rikoselokuvasarja. Ellei Mäkelä ole suomalaisista nykyohjaajista ansainnut final cut -oikeuksia, niin ei sitten kukaan; Kaurismäen Akilla ne oikeudet ovat jo ennestään, osittain siksi, koska hän itse tuottaa filminsä. Ehkä Mäkelänkin pitäisi.

LISÄMATERIAALI

Apulantaa musiikkivideon muodossa sekä parin Vareksen ja Aleksi Mäkelän Kotirauhan trailerit. Outoa, ettei kuusiosaisen elokuvasarjan tekemisestä vaivauduttu tekemään making of -dokumenttia.

BLU-RAY-JULKAISU

Julkaistu myös DVD:llä.

Arvostelun kuvat ovat alkuperäisiä lehdistökuvia, eivät siis kuvankaappauksia BD:ltä.