Veljekset (2011)

VELJEKSET
Suomi 2011

Ohjaus: Mika Kaurismäki
Käsikirjoitus: Mika Kaurismäki, Sami Keski-Vähälä
Tuotanto: Mika Kaurismäki / Marianna Films
Pääosissa: Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Timo Torikka

1 tunti 27 minuuttia

Mika Kaurismäki palasi suomenkielisen elokuvan pariin vuonna 2008 Kolmella viisaalla miehellä, joka oli improvisoitu tarina kolmen vanhan ystävän jälleennäkemisestä jouluaattona. Halvalla ja digitaalisena kuvattu elokuva oli kieltämättä onnistunut, vaikka sen kuvallisesta puolesta oli tingitty ja paljon. Tuore filmi, Veljekset (2011), merkitsee paluuta samanlaiseen tekotapaan ja vieläpä samoin päänäyttelijöin, mutta huomattavasti paremmalla kuvallisella toteutuksella.

Pertti Sveholm, Timo Torikka ja Kari Heiskanen tulkitsevat keski-ikäisiä veljeksiä, joista Torsti (Sveholm) on asunut pari viime vuotta varakkaan, mutta viinaan ja uhkapelaamiseen ties kuinka paljon tuhlanneen isänsä, Paavon (Esko Salminen), luona ränsistyneessä kartanossa. Paikalle on saapunut myös Mitja (Torikka), joka on elokuvatuottajana menettänyt rahansa ja toivoo nyt Paavolta ennakkoperintöä – Torsti puolestaan toivoo ukon kupsahtavan, että hän pääsisi tekemään kartanon maille golf-kentän.

Paavon 70-vuotispäivän aattona paikalle saapuu kolmas veljes, 25 vuotta omilla teillään viihtynyt Iivari (Heiskanen), joka veljeksistään poiketen muistaa isäukkonsa syntymäpäivän ja saapuu juhlistamaan sitä. Jälleennnäkeminen on iloinen, mutta vanhat tunteet nousevat nopeasti pintaan ja pian on täysi tappelu päällä, kun paikalle saapuvat vielä Mitjan ja Paavon yhteinen ihastuksenkohde (Mari Perankoski) ja Katja (Liisa Mustonen), Mitjan entinen puoliso ja Iivarin pitkäaikainen rakkaus.

Paavo on saanut kolme poikaa kolmen eri naisen kanssa, ajanut naiset hulluudenpartaalle, eronnut heistä ja nyt nimittelee heitä huoriksi poikiensa kuullen. Paavo on huono ja paha mies, mutta eivätpä hänen poikansakaan ole kauas puusta pudonneet: jokainen on rahan perässä juokseva, jollakin tapaa asiansa munannut mies, joka ei näe itsessään mitään vikaa, vaan syyttää kaikesta isäänsä.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat kaikki ”raikkaita”, aidonoloisia ja kiinnostavia, vaikka roolihahmot sinällään eivät ole. Erityisesti on ilo katsella Salmisen revittelyä isäntänä, jonka temppuilut tuovat mieleen Kummeli-sketsin perintöä odottelevista veljeksistä. Myös Mustonen on erinomaisessa vedossa tehden yhden kotimaisen elokuvan lähihistorian aidonoloisimman roolisuorituksen, jonka kruunaa elokuvan loppupuolen pitkä välienselvittely Iivarin kanssa: sitä on yhtä noloa seurata kuin kenen tahansa riitelyä oikeassa elämässä.

Suurimmat puutteet lienevätkin käsikirjoituksessa (tai sen puutteessa), sillä tarinaa ei liiemmin ole. Eipä sillä, etteikö Veljekset jo hyvin pienenä ja yksinkertaisena kertomuksena olisi onnistunut ja hyvä elokuva, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia. Suurten yllätysten varaan elokuvaa ei ole rakennettu, ja onkin huvittavaa katsoa, kuinka ensin ihan kuin ohimennen puhutaan työhuoneen laatikossa lojuvasta aseesta ja sen jälkeen jatketaan kuin mistään aseesta ei olisi puhuttukaan – ennen kuin on aika hakea se sieltä laatikosta.

Kuten todettua, Veljekset on paremmin ja komeammin kuvattu kuin Kolme viisasta miestä, vaikka välillä onkin pieniä tyylirikkoja. Toisaalta, se on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon elokuvan toteutustavan: näyttelijöiden ehdoilla improvisoiden. Sille tasolle kuin mitä se alussa lupaa – hauska kesäinen tragikomedia – se ei nouse, vaikka ei kyllä kunnolla edes yritäkään.

Yhdessä elokuvien Kolme viisasta miestä, Haarautuvan rakkauden talo ja Vesku kanssa Veljekset todistaa, että Mika Kaurismäki on tämän hetken kiinnostavimpia suomalaisia elokuvantekijöitä, jolta voi odottaa mitä tahansa.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU